Vierasruokaa

Meillä oli täällä Elegian kanssa oikein herkkukestit – monta päivää. Vuosien varrella olemme saaneet nauttia molempien blogeissa mitä erikoisimmista gourmee hetkistä ja voitte vain arvata minkälainen soppa siitä syntyi kun pääsimme molemmat samaa kattilaa hämmentämään. Makunautintoja parhaimmillaan!

vihannessosesoppa à la cottage

Elegian kokkikoulun vielä julkaisemataton, Vihannessosesoppa à la Cottage on valmistettu kauden vihanneksista ja koristeluun käytetään raejuustoa. Tästä teimme testimielessä kaksi versiota; toinen maustettiin ainoastaan tuoreella basilikalla ja toiseen käytimme himpun suolaa, valkopippuria ja chiliä. Molempi parempi.

Jo pitkään työn alla olleen gourmeeravintolan menua pääsimme myös miettimään ja kokeilemaan erilaisia vaihtoehtoja. Alkuruoaksi tulemme tarjoilemaan ehdottomasti tätä:

honeydew

Toisaalta se oli kyllä niin hyvää, että taidamme tarjoilla sitä myös jälkiruoaksi. Menun työstäminen jatkuu virtuaalisesti, toistaiseksi.

Oli äärettömän mukavaa ja ilahduttavaa tavata Elegia livenä. Oli kuin vanhan tutun olisi tavannut. Sitä tietenkin edesauttoi tämä meidän yhteinen intohimomme laadukkaan ruoan suhteen. Elegia on juuri niin sympaattinen ja suloinen, taiteellisuudesta puhumattakaan, mitä olemme saaneet hänen blogeistaan arvella. Oli mukavaa 🙂

Ps. Susupetal suhtautui vielä hieman epäröiden meidän herkkupatojemme suhteen ja toi omat eväät mukanaan. Mä en ymmärrä… 😉

Advertisements

lisää itkuvirsiä

Mä en lähde enää ikinä mihinkään!

Loppuelämän lomat on nyt peruttu ja aion nyhjöttää kotinurkissa täst edes kesät talvet. Uskokaa vain! Tämähän on nyt aivan selkeä trendi, että tulen sairaaksi aina joko lomalla tai lomamatkan jälkeen. Nyt meni vielä siellä reissussa se yksi päivä hukkaan sen turistivatsataudin lamaannuttamana. Tänään on pärskitty koko päivä ja näin iltaa myöten lämpö on nousussa. Toivottavasti tästä nyt ei tule sellaista kauhutautia kuin sen edellisen lämpimään suuntautuneen matkan jälkeen pämämähti päälle (keuhkokuume). Tosin sairastinhan myös sen Ylläksen reissun päälle syksyllä, mnnn… Hei, jospa se on kuitenkin niin että viikoksi tai sitä lyhyemmäksi ei kannata lähteä reissuileen, vaan siellä on oltava pidempi aika jottei se ota kropan päälle niin kovin. Sitä on kokeiltava! Toisaalta kesäloman kun vietin kotioloissa, niin pysyin terveenä.

Lämpötila ei ole kämpässä noussut kuin reilun puoli astetta ja hytinä jatkuu. Olen myös motkottanut ja huomenna viimeistään tänne pitäisi jonkun tulla ihmettelemään tilannetta. Toivotaan parasta.

Lämmikkeeksi terästin tuota kuuluisaa valkosipulikoctailiani tyrnimurskalla ja lorauksella tummaa rommia. On muuten aikasen kirpeetä.

parantumisen oireita

Olipa kova tauti. Vihdoin alkaa tuntumaan, että olisin saamassa karistettua sen harteiltani. Tänään on myös viimeinen päivä antibiottikuuria, joten parin päivän kuluttua se vasta nähdään miten ämmän kävi tässä taistossa. Viikko meni enemmän ja vähemmän vällyissä. Lääkkeiden ottamisen aikoihin saatoin poiketa blogeissa, mutta ei oikein jaksanut keskittyä lukemaan tai suuremmin kommentoimaan. Älkää siis ihmetelkö jälkikomentointeja vanhoihin postauksiinne.

jaata

iceberg

Sairausajalla ihmeteltyä:

Taudin kuvaan kuului totaalinen voimattomuus, joka ilmeni siten etten edes jaksanut keittää soppaa ilman väliunia. Silti ei ollut kuumetta kuin vasta loppuviikosta taudin kääntäessään itseään voiton puolelle. Huilaaminen oli näennäistä, sillä taistelin jos jonkinlaisten painajaisten kourissa koko viikon. Mistä ne tulivat? Ja jos ei ollut painajaisia, niin sitten herätessäni huomasin paiskineeni töitä.

Suurinta ihmetystä aiheutti kuitenkin se määrä puheluita ja sähköposteja joissa oletettiin sinun tekevän jotain sairauslomasta huolimatta. Olinhan ilmoittanut kaikille mahdollisille tahoille ja laittanut sähköpostiin poissaoloviestin, niin sairaana olemisella ei tuntunut olevan mitään merkitystä. Olisiko se sitten sairaalassa kun saisi olla niiltä rauhassa? Vai edes siellä? Pelottava ajatus. Stressin poistoon tällä huilaamisella ei ollut siis mitään vaikutusta. Se näyttää olevan sitkeässä. Toipuminen saattoi hyvinkin olla tuon johdosta niin hidasta.

Jos tähän vielä jokin sikainfluenssa tuppaa päälle, niin eipä taida jaksaa. Tosin näitä oireita lukiessani pysähdyin miettimään, että noista oireista pätivät kaikki muut paisi korkea kuume ja ripulointi. Huonovointisuuskin todennäköisesti tuli niistä lääkkeistä. No ei se ollut 😉

Palelemiselle ei tule loppua, ei vieläkään! Tajunnan virran siirryttyä normaalinpaan asentoon aloin etsimään syytä iltaisin kohmettumiseen. Ilmasin patterit. Ei vaikutusta. Toki ne posottavat enemmän lämpöä, mutta se katoaa jonnekkin. Tässä talossa on modernin nykyaikainen ilmastointi/lämmitysjärjestelmä, eli se ottaa talteen sisältä tulevan lämpöisen ilman, jolla se lämmittää ulkoa tulevaa kylmää ilmaa ennenkuin se tupsahtaa sisätiloihin. Ja höpsis! Sisään tulee kyllä niin kylmää ilmaa ettei sitä ole mikään lämmittänyt missään. Aukaisin eilen sen vekottimen ohjauspaneelin ja totesin sen varsin mystikseksi paikaksi. Netistä löytyi lähes kelvolliset ohjeet, mutta ei täysin. Sain selvitettyä, että siellä on luukku jolle on kesä- ja talviasennot. Käänsin sen talviasentoon. Ei vaikutusta. Siellä oli numerosäädin (asteita?), jonka oikeasta asennosta en ole vielä päässyt selvyyten. Olen kokeillut useampaa. Ei vaikutusta. Tänään aukaisin sen uudelleen ja puhdistin kaikki suodattimet ja painelin kytkimen reset-nappulaa. Ei vaikutusta. Kai. Myöhemmin illalla sen vasta pääsee toteamaan. Täällä on nimittäin nyt lämmin, kun olen tehnyt uunissa ruokaa ja leiponut sämpylöitä. Sen verran tutkin tuossa taikinan teon väliaikana, että nyt sieltä tuleva ilma on lämmintä kun huoneilma on lämmintä. Tuollaisten vekottimien hallintaan pitäisi olla asukkaille kurssitusta! Vai eikö ne osaa täällä etelässä lämmittää taloja? No, maanataina täytyy soittaa huoltomiehelle jos nämä toimenpiteet eivät tuo toivottua tulosta. Eihän siinä muuten mitään, mutta minä en saa nukuttua kylmässä.

Varsin hiljainen viikko siis. Blogipostauksia en ole jaksanut ajatella. Backyard Beauties ja Strechyard-blogeissa oli vanhoja valmiita postauksia ajastuksella ja kun ne loppuivat niin loppui postaaminen. Ehkäpä ryhdistäydyn niiden suhteen vielä tänä iltana.

Musiikki-ihmettelyjä:

Soitanpa tässä välipalaksi Billy Joelin tyttären Alexa Ray Joelin biisin. Taitaa tytyöstä olla kasvamassa isänsä oloinen artisti. Näkö ja esiintymistapa ovat jo omaksuttu, mutta mitä hänestä kehittyy jää nähtäväksi:

– Come Home –

Nippelitietoa: Alexa Ray Joelin keskimmäinen nimi on annettu Ray Charlesin mukaan.

tuliskohan se syömään…

Täällä blogistaniassa on jo useampaan otteeseen epäilty meikäläisen ruoanlaittotaitoja, tai ei ehkä niinkään taitoja vaan niitä lopputuloksia. Tänään saamme herkkuhetken suoraan Lepiksen gurmeekeittiöstä ja aivan omalla kehittämällä reseptillä.

Näin se menee:

Viipaloidaan muutama Muorin luomusti kasvattama uusi peruna, kuullotetaan kevyesti ja asetetaan uunivuokaan.

perunat

Päälle ripotellaan valkosipulin palasia. Valkosipulia menee kaikkinensa 5 -6- kynttä (tai enemmän).

Seuraavaan kerrokseen silputaanMuorin luomumangolgin lehtiä ja viipaloidaan auringonkuivattuja tomaatteja (poista ylimääräinen säilöntäöljy ennen pippuamista).

mangoldit

Mukaan ripotellaan jälleen valksipulinpalasia. Ja seuraavaan kerrokseen itse kuivattua nokkosta.

Seuraavaan kerrokseen viipaloidaan Muorin luomukesäkurpitsaa ja päällimmäiseksi asetellaan loput perunaviipaleet.

kesikset

Kastikkeeksi Tomaatti ja Väimeren yrtit – Creme Bonjouria, johon lisätään vielä pippurisekoitusta, chiliä ja tinjamia. (Ei niissä ole koskaan riittävästi mausteita!)

Vuoka uuniin ja mangoldin varret pakastimeen.

pakkaseen

Voidaan tarjota kalan kanssa tai ilman.

Ja on muuten herkullista! Tosin seuraavaan versioon teen kastikkeeksi munamaidon, jonka maustan itse. Tuo valmiskastike oli liian kermaisan oloinen.

Että vieläkö on epäilyksiä… 😉

mangoldi

Mangoldi eli lehtijuurikas (Beta vulgaris var. cicla) on äärettömän herkullinen kesäisten ruokien raaka-aine. Sitä voidaan käyttää vihreässä salaatissa lehtineen, mutta mielestäni sen maku korostuu wokattuna. Käytän sen lehtiä myös leivontaan ja varren palasia keitoissa. Mangoldi on hyvin pinaattimainen kasvi ja siitä tulee myös herkullista piirakkaa. Nitraattia siinä on jonkin verran, joten pakastettavat osat olisi syytä ryöpätä. Toinen ‘haittapuoli’ näin henkilökohtaisena kokemuksena on, että se poistaa nestettä aika reippaasti.

illaksi perillä…

Olisikohan sitä illaksi perillä, jos nyt alkaisi pikkuhiljaa kadota…

savanni

savanni

… tai no, kai sitä on tiskattava ensin. Ei minnekkään savannille, mutta kuitenkin kohti rehevyyttä! Tai ainakin monimuotoisempia herkkupatoja 😉

Pieni pyrähdys keskiseen Suomeen ei aiheuta muutoksia sunnuntaiohjelmaan. Sunday Classic -linkkilista on avoinna ja oma biisini putkahtaa ilmoille huomenna omia aikojaan ajastettuna.

Palaan, sitten kun palaan. Ennemmin tai myöhemmin. Riippuu keleistä.

MUKAVAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE!