Kavereita mestoilla

Kävin tänään ehkäpä sillä viimeisellä tämän kauden kukkakuvausreissulla. Pilvien roikkuessa puiden latvojen tasalla ja pienen tihkun räiskiessä näkökenttää aikomukseni oli ottaa römppäkuvia maatuvista kasvinosista. Juuri niin! Niistä tuli aivan ihmeellisiä, ilmeisesti se pieni tihku sai aikaan mielenkiintoisia kuvioita linssiin ja tarkennukset menivät aivan metsään. Aivan kaikkia otoksia en heittänyt roskakoriin, mutta hauduttelen niitä jonkin aikaa ja mietin mitä niistä saisi aikaiseksi.

Päivääni piristi tämä kurre, joka antautui kuvattavaksi ilman mukinoita:

Mantsurian jalopähkinä taisi olla aikamoista herkkua!

‘Viikonlopun väri’

Irwikissi on kesästä saakka julkaissut ‘viikonlopun värin‘ ja nopeasti lähdin seuraamaan perässä. Valokuvien aiheisiin tarkoitetut väriteemat ovat olleet piristäviä ja se on tuonut uutta iloa postailuihin. Tuonne Strechyardin puolelle olen niitä pääsääntöisesti postaillut, toisinaan myös Backyard Beauties -blogiin. En ole erityisesti lähtenyt kuvaamaan tiettyä väriä, vaan olen kaivellut kuvakansioista sopivan aina viikonlopun teeman mukaisesti. Tällä kertaa tein poikkeuksen ja kuvasin sitä myös päivän kuvaan, sillä vihreä osoittautui yllättävän vaikeaksi väriksi löytää kansioistani muussa muodossa kuin kukkakuvien lehdissä. Sitä oli myös vaikeaa löytää kuvattavaksi aivan lähietäisyydeltä, mutta onneksi olemme siirtymässä pimenevien iltojen myötä kynttiläaikaan:

Tavallinen aamu

Voi näitä päiviä. Jälleen tukkaputkella menoa. Onneksi tuli mukavasti eilisestä säkki päässä kulkemisesta virtaa, joka välittyi aamukuvaan:

Parvekkeen lasit olivat sen verran huurassa aamulla, että kaupungin valot näyttivät varsin jännittäviltä niiden läpi katsottuna. Kamera ei tietenkään pysynyt kovin vakaana käsissä pitkällä valotusajalla kuvatessa. Tuli hauskoja valojuovia. Autoa sulatellessa totesin pihlajan olevan kuurassa ja napsasin siitä syysväreissään kuvan. Lopputuloksena päädyin laittamaan nuo kaksi kuvaa päällekäin ja hieman säätämään.

Mukavaa viikon jatketta kaikille!

Sivuaurinko

Sivuauringot ovat taivaalla auringon sivuilla näkyviä kirkkaita ja yleensä värikkäitä läiskiä. Ne kuuluvat kaikkein tavallisimpiin haloilmiöihin.

Nimestään huolimatta sivuauringot muistuttavat ani harvoin varsinaista aurinkoa. Tavallisimmin kyseessä on silmiinpistävä, värikäs läiskä taivaalla, auringon jommallakummalla puolella. Sivuaurinkojen kirkkaus vaihtelee lähes huomaamattomasta häikäisevän kirkkaisiin ja ne ovat muodoltaan tyypillisesti pitkänomaisia kaventuen auringosta poispäin. Tavallisesti sivuauringot näkyvät pareittain auringon molemmin puolin. Jääkide-esiintymän sijainnista riippuen toinen niistä voi olla kuitenkin myös toista kirkkaampi tai jompikumpi voi puuttua kokonaan.

Sivuauringot syntyvät, kun auringonvalo kulkee sellaisen jääkidepilven läpi, jossa kiteet ovat kuusikulmaisen laatan muotoisia. Valon kulusta kiteessä johtuu, että sivuauringon sisäreuna on aina vähintään 22° päässä auringosta, mutta auringon noustessa korkeammalle taivaalla, sivuauringot työntyvät auringosta poispäin. Samalla niiden kirkkaus vähenee nopeasti. Jos jääkiteet heiluvat ilmassa, sivuaurinko pitenee korkeussuunnassa kaarimaiseksi. Laattamaiset kiteet aiheuttavat sivuaurinkojen lisäksi myös zeniitinympäristön kaaren sekä harvinaisia 120° sivuaurinkoja. Sivuaurinkojen välittömässä läheisyydessä taivaalla voivat näkyä 22° rengas ja horisonttirengas. Lähde Wikipedia

Taitaa tulla hallayö kun jääkiteet ovat noin matalalla.