Social distancing – Day 92

Kommentti johtaa jonnekin muualle / A Comment leads to somewhere else

Eilisen kommenttilootassa Sus’ heitti lonkalta kanelipuusta, biisistä sen nimisestä. Kuukkelointi tuotti tulokseksi kaksi kipaletta, jotka kummatkin olivat minulle täysin tuntemattomien esittäjien esittämiä. Voit käydä kuuntelemassa Esperanza Spaldingin biisin tästä linkistä. Mutta se toinen! Kolahti ja kovaa. Nuori bändi, Marty O’Reilly & the Old Soul Orchestra, Santa Cruzin kaupungista Kaliforniasta tekee nykypäivänä Amerikkalaiselta juurimusiikilta, vanhalta soulilta, kuulostavaa musiikkia. Tai voidaan kai sanoa, että tämä on uutta juurimusiikkia. Ja hyvää sellaista! Toivottavasti sinunkin mielestä.

Sus’ mentioned on yesterday’s comments something about ‘A Cinnamon Tree song’. It wasn’t familiar with me so I turned to Google. Found two songs of that name; this one by Esperanza Spalding and an other one that hit me hard. A young band called Marty O’Reilly & the Old Soul Orchestra from Santa Cruz, California. They make this modern day American root music, old soul, and it sounds so like the old stuff with a new twist. Really liked what I heard! Hope you’ll like it as well.

– Cinnamon Tree –

– Captain’s Daughter –

– Cold Canary Gaslight –

– Left For The Wolves –

Täältä voit löytää lisää Marty O’Reilly & the Old Soul Orchestran biisejä. / Here you can find more of Marty O’Reilly’s songs.

Ai niin Sus’ tarkoitti Neil Youngin ‘Cinnamon Girl‘ biisiä ja ihan kelpo biisi sekin. Tässä se nähdään mitä kaikkea upeaa netin syövereistä voi löytyä aivan sattumalta.

By the way, Sun’ meant about Neil Young’s ‘Cinnamon Girl’ song. A good song as well. This proofs what wonderful things you can find from internet just accidentally.

Taitaa mennä aika pitkä aika ennen kuin nämä tyypit saadaan Suomeen konsertoimaan…

It might take quite a long time to get these guys have a concert in Finland…

— — —

Finland 7117

 

David Bowie in Memoriam

Tämän päivän shokki-uutinen David Bowien (8 January 1947 – 10 January 2016) poismenosta teki tämän blogin kirjoittajan erittäin surulliseksi. Vakituiset lukijat ja Sunnuntaiklassikoiden soittajat tietävät, että David Bowie on yksi kaikkien aikojen suurista suosikeista. Eilen viimeksi pyöri CD-soittimessa puoli päivää Bowien parhaat.

David Bowie astui elämääni jo silloin kun jotain aloin musiikista ymmärtämämään eli ‘Space Oddity‘ vei mukanaan seikkailuun upean musiikin, kuvataiteen ja elokuvien. Taidanpa olla fanclubinkin jäsen.

– Outside Tour –

Helsingin jäähallissa vuonna 1996 onnistuin näkemään, kokemaan, kuulemaan tuon äänen mestarin elävänä. Istuin tuon konsertin aivan hiljaa, kuunnellen ja nauttien. Se on jäänyt muistoihin yhtenä parhaana konserttikokemuksena ikinä.

Olen aiemmin tuskaillut tässä blogissa, että en pysty valitsemaan yhtä ylitse muiden Bowien tuotannosta. Samoin luulin käyvän tänään, mutta sellainen on! Hänen ensimmäisellä, vuonna 1967 ilmestyneellä albumillaan ‘David Bowie‘, on tämä kappale, jonka leikkisyydestä olen aina pitänyt todella paljon:

– ‘When I’m Five’ –

Bowin jäähyväisiksi luokiteltava viimeinen albumi nimeltään ‘Blackstar‘ julkaistiin vain kolme päivää sitten, 8.1.2016. Se on kaunis, surullisen kaihoisa katsaus miehen elämään ja lopun aikojen sairastamisen aiheuttamaan ahdistukseen ja vapauden kaipuuseen. Tässä linkki koko albumin kuunteluun YouTubessa. Tässä myös yksi albumin kauneimmista ja tämän päivän valossa myös surullisin kappale:

– ‘Lazarus’ –

Farewell David Bowie, the stars are made for you!

So it goes…

So I did think about it today. Came to a conclusion, but someone else have said it much better:

And that could cause:

So, I’ll got to remember:

And occationally enjoy a good meal:

Then again, may be all of us are searching for something:

Who knows… 🙂

Sunday classic – 090308

Earth calling Lepis…

Meinasin sitten ottaa oikein kunnon kännin! Tai pilven! Tai muuten vain kooman!

Kaikkihan sen tietävät ettei keuhkokuumeeseen aivan mietoja lääkkeitä määrätä ja olo on sen mukainen. Kiehautin tuossa vedet ajatuksenani hörpätä kuppi kuumaa mustaherukkamehua ennen nukkumaanmenoa. Hetken kuluttua tutkin kuppia, ihmetellen outoa väriä… mnnn… No, tämä olikin kaupan mustaherukkamehua, tiedä näistä. Hörps, hörps. On tämä kyllä varsin omituista maultaankin, mutta makuaisti kun on mennyt jo päiviä sitten niin mistä sitä osaa arvioida. Hörps, hörps…

Ei! Ei tämä mitään mustaherukkamehua ole! Hörps, hörsps… maistelua… salmiakkia… lakritsaa… Voi ei! Yskänlääkettä!

Olin tehnyt iltajuomani Codesan comp. yskänlääkkeestä! Alan miehet ainakin tietävät mitä myrkkyä tuo on, kun reseptikin jää apteekkiin säilöön väärinkäytöksien varalta.

Että läheltä liippas ettei likeltä käynyt.

Joten sunnuntaiklassikoksi sopii kuin nappi silmään tämä:

Lucy in the Sky with Diamonds löytyy kakkosena olevalta Beatlesin Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band albumilta tuolla ‘Most Influential Albums Ever’-listalla, jonka esittelin parisen viikkoa sitten.

Tuolla vuonna 1967 myyntiin tulleella albumilla Beatles vaihtoi tyyliään yksinkertaisista pop ja rock-lauluista kokeellisempaan ja laaja-alaisempaan instrumenttien käyttöön musiikissaan. Joku jopa puhuu tämän albumin yhteydessä psykedeliasta, mutta en aivan niin pitkälle menisi.

Lucy in the Sky with Diamonds on tämän albumin ilmestymisestä saakka ollut yksi suosikkejani. Ja ehdottomasti se biisi, joka tulee hautajaisissani soittaa.