David Bowie in Memoriam

Tämän päivän shokki-uutinen David Bowien (8 January 1947 – 10 January 2016) poismenosta teki tämän blogin kirjoittajan erittäin surulliseksi. Vakituiset lukijat ja Sunnuntaiklassikoiden soittajat tietävät, että David Bowie on yksi kaikkien aikojen suurista suosikeista. Eilen viimeksi pyöri CD-soittimessa puoli päivää Bowien parhaat.

David Bowie astui elämääni jo silloin kun jotain aloin musiikista ymmärtämämään eli ‘Space Oddity‘ vei mukanaan seikkailuun upean musiikin, kuvataiteen ja elokuvien. Taidanpa olla fanclubinkin jäsen.

IMG_6305Outside Tour

Helsingin jäähallissa vuonna 1996 onnistuin näkemään, kokemaan, kuulemaan tuon äänen mestarin elävänä. Istuin tuon konsertin aivan hiljaa, kuunnellen ja nauttien. Se on jäänyt muistoihin yhtenä parhaana konserttikokemuksena ikinä.

Olen aiemmin tuskaillut tässä blogissa, että en pysty valitsemaan yhtä ylitse muiden Bowien tuotannosta. Samoin luulin käyvän tänään, mutta sellainen on! Hänen ensimmäisellä, vuonna 1967 ilmestyneellä albumillaan ‘David Bowie‘, on tämä kappale, jonka leikkisyydestä olen aina pitänyt todella paljon:

‘When I’m Five’

Bowin jäähyväisiksi luokiteltava viimeinen albumi nimeltään ‘Blackstar‘ julkaistiin vain kolme päivää sitten, 8.1.2016. Se on kaunis, surullisen kaihoisa katsaus miehen elämään ja lopun aikojen sairastamisen aiheuttamaan ahdistukseen ja vapauden kaipuuseen. Tässä linkki koko albumin kuunteluun YouTubessa. Tässä myös yksi albumin kauneimmista ja tämän päivän valossa myös surullisin kappale:

‘Lazarus’

Farewell David Bowie, the stars are made for you!

Advertisements

Sunday classic – 230308

Hups! Tänäänhän on sunnuntai. Hyvin on pääsiäinen sotkenut päivät 🙂

….

Tämän sunnuntain klassikkona soikoon vuodelta 1972 Lou Reedin ‘Walk on the Wild Side‘. Teemalla alkoi tänään 4-osainen Lou Reed dokumentti, josta biisi jäi soimaan tuonne jonnekin. Tämä Lou Reedin Transformer albumilta, peräisin oleva biisi on ehkä yksi hänen tunnetuimpiaan Velvet Underground uran jälkeen.

You Tubesta löytyy kyllä ‘puhtaampia’ versioita, mutta tämä Sydneyssä 1994 kuvattu live-esiintyminen ja videon lopussa oleva Australian lehdistön vedätys lehdistötilaiduudessa kuvaa mielestäni biisin lyriikan kanssa hyvin tuota aikakautta.

nostalgia jatkot

HaloEfekti on pistänyt eetteriin viime yönä varsinaisen nuoruutemme nostalgiapläjäyksen. Tulvahti sen verran runsaasti hauskoja muistoja mieleen, että on pakko pistää jatkot pystyyn.

Eli ‘Steets of Fire‘- elokuvan toinen hittibiisi Nowhere Fast (HaloEfektillä on se ykkönen – Tonight Is What It Means To Be Young). Molemmat Jim Steinman tuotantoa. Alkuperäinen esittäjä on Fire Inc. Meat Loafin versio, etenkin video, on hillitön.

Olin tuonut elokuvan soundtrackin Ameriikan tuliaisina ja kevättalvella -85 fanitettiin Michael Parea ja Diana Lanea. Tosin tämän elokuvan pahiksena häärännyt Willem Dafoe taisi vetää ykkössuosikin sijan. Musiikkina taustalla kuului tietysti kyseinen soundtrack (eikä paljon muuta!). Ja kukahan tuota uskoisi, sillä olihan se mm. näiden vuosi:

  • Careless Whisper – Wham!
  • Like A Virgin – Madonna
  • I Want To Know What Love Is – Foreigner
  • I Feel For You – Chaka Khan
  • Out Of Touch – Daryl Hall & John Oates
  • Everybody Wants To Rule The World – Tears For Fears
  • Money For Nothing – Dire Straits
  • Take On Me – A-Ha
  • Everytime You Go Away – Paul Young
  • Easy Lover – Phil Collins & Philip Bailey
  • Can’t Fight This Feeling – REO Speedwagon
  • We Built This City – Starship
  • The Power Of Love – Huey Lewis & The News
  • Don’t You (Forget About Me) – Simple Minds
  • St. Elmo’s Fire (Man In Motion) – John Parr
  • The Heat Is On – Glenn Frey
  • We Are The World – U.S.A. For Africa
  • Part-Time Lover – Stevie Wonder
  • Miami Vice Theme – Jan Hammer
  • Sea Of Love – Honeydrippers
  • The Wild Boys – Duran Duran
  • You’re The Inspiration – Chicago
  • We Don’t Need Another Hero – Tina Turner
  • All Through The Night – Cyndi Lauper
  • No More Lonely Nights – Paul McCartney
  • I Can’t Hold Back – Survivor
  • Summer Of ’69 – Bryan Adams
  • Walking On Sunshine – Katrina & The Waves

Ja kun kerran jatkoista on kyse, niin täällähän ei tiskata:

violetitlasit.jpg

Surkein Joululaulu!

Nyt on tullut aika valita kaikkien aikojen inhokki-joululaulu. Tulemme kuulemaan kuluvan viikon aikana jos jonkin sortin renkutusta kaikista mahdollisista tuubeista. Joukkoon mahtuu mitä ihmeellisempää sanoitusta ja sovitusta verhottuina joululauluiksi.

Henkilökohtainen inhokkini on tämä John Denverin kirjoittama kantrirenkutus: Please Daddy, Don’t Come Home Drunk this Christmas! Esittäjänä tässä on Merrill Picket.

Kuulin sen ensimmäisen kerran muinoin Amerikan maalla ja siitä saakka se on aiheuttanut inhon väristyksiä. Valitettavasti tuo kuvaa usean perheen joulun odotusta realistisella tavalla. Sanoituksesta tulee oikeasti surullinen mieli niitä lapsia kohtaan jotka tuon ovat joutuneet kokemaan. Voi kun päästäisiin yleismaailmallisesti eroon tuosta tarinasta edes kerran vuodessa. Vain päivä vuodessa voisi ilahduttaa usean lapsen eloa.

Onneksi kotoiset radiokanavat eivät ole löytäneet tuota soittolistoilleen! Vaikken sitä ole radiosta sen koonta kuullut, joka vuosi se tulee mieleeni.

Nyt olisi hauska kuulla sinun inhokki-joululaulusi. Kerro kommenttilaatikkoon, niin katsotaan minkälainen kooste saadaan aikaiseksi tämän viikon kuluessa.

Ps. Niihin suosikkikappaleisiin voimme palata toisessa postauksessa 🙂