Social distancing – Day 118

Päivät menee horroksessa Muorilla ollessa. En saa oikein nukuttua täällä, vaan yöt menevät unihäiriöiden kanssa kamppaillessa. Heräilen aamuyöstä ilmeisesti odottelemaan milloin kotihoito saapuu aamutoimille. Päiväunista vain haaveilen, kun täällä on nyt touhua ja tohinaa. Niin mukavasti ovat alkaneet kuntoutukset täällä kotona. Tänään kävi peräti kaksi terapeuttia ja hoitajat käyvät nyt kahden hengen tiimissä. Meikäläisen sosiaalinen eristäytyminen alkaa olla menneen talven lumia. Olin kolme päivää pois ja kuntoutumisessa on tapahtunut iso harppaus. Ihania tapahtumia tällaiset! Nukutaan sitten talvella.

I’m having a difficult time to get full night sleep here at Mom’s. I wake up before dawn to wait when the home care arrives to their morning routines with Mom. There are no change to take a nap these days. They’ve started the home recovery process and there’s quite often some kind of therapist here or the nurses. Looks like my social distancing is not possible at a moment as well as I would like it to be. I was gone three days and Mom is doing so much more already. Great news! I’m so happy about it! I’ll sleep in the winter time. 

– A Dreamer –

— — —

Finland 7295

10 1/2 + 3

Tulipa nukuttua. Reippaan pitkät yöunet ja kunnon päikkärit, niiden välissä olen harrastanut syvällistä dementointia. Nyt taas jaksaa 🙂 Olo on tosin hieman kuin mukkelis-makkelistalossa:

– Mukkelis-makkelistaloja Rotterdamissa –

Tässähän ei ole mitään järkeä kukkua arki-illat ja nukkua lauantait! Tosin lauantai on ollut tässä huushollissa se levolle pyhitetty lepopäivä iät ja ajat. Sunnuntait ovat jo täynnä energiaa. Siispä järkeistystä nukkumiseen tiedossa ja olen todella ilahtunut että saan unikavereita eilisen kommenttilaatikon kommenttien perusteella 🙂

Täytyy tunnustaa että tuo nukkumattomuus on tällä kertaa ollut aivan omaehtoista. Työkiireistä se ei ole johtunut, kunhan olen vain vetkutellut nukkumaan menon kanssa. Ainoastaan yhtenä ainokaisena iltana tein kotona illalla töitä. Ja sekin oli jostain aivosopukasta pulpahtaneen kehitysidean hiomista. Ei mitenkään pakollista, mutta kerkesin sen sitten jo ujuttaa osastolle uudeksi toimintatavaksi.

Olihan päättyneellä viikolla tosin ylimääräistä ohjelmaa meidän osastolla koko viikon ja vaikka olin delegoinut kaikki käytännön hommat, muka ovelasti, muille, niin kyllä se vain verotti silti. Etenkin loppuviikolle buukattujen vierailijoiden aiheuttama pieni stressi. No hyvin se meni ja kaikki voivat olla tyytyväisiä. Meni niin hyvin, että onnistuin saamaan investointibudjetin ylimenoehdotuksen hyväksytyksi ilman selittelyjä. Olin tuskanhiki otsalla jo valmistellut pitkää ja vakuuttavaa puhetta, mutta kumileimaisin kerkesi heilahtaa ennekuin pääsin niin pitkälle. Siispä voin itsekseni myhäillä tyytyväisyydestä. Tämä ei ole normaalia Lepismiä, eli käyttää tuollaisia tilanteita hyväkseen jonkin toisen asian eteen päin viemiseen. Eikä siis ollut nytkään harkittua, sattuivat vain kaikki samalle viikolle. Minusta ei siis tulisi häikäisevää ja härskiä businessmiestä.

Ärtyneisyys ja lyhyt pinna on ehkä se huonoin ominaisuus jonka tuo nukkumattomuus saa aikaiseksi. Ja se ärsyttää minua ehkä enemmän kuin kukaan arvaakaan. Ainakaan kukaan niistä, jotka joutuvat jyräyksen kohdalle noina väsypäivinä.

Ylenmääräinen työnteko ja laiskuus menevät käsikädessä, tai ainakin niiden lopettaminen. Ylenmääräisestä työnteon ja nukkumattomuus saavat aikaan laiskuuden tilan, iltaisin ei jaksa tehdä yhtään mitään. Aivotkin ovat niin tyhjät ettei kykene selkeitä ajatuksia tuottamaan, kirjoittamisesta puhumattakaan.

“Tästä alkaa uusi luku” lukee muuten Suomalaisen kirjakaupan kassissa. Se oli se kassi, jossa kiikutin kotiin uudet piirustusvälineet. Saas siis nähdä alkaako 😉

Mukkelis-makkelistalojen kuvia löytyy lisää täältä Strechyard blogista 😀