Keittiössä on kokkailtu aika uusilla aineksilla. Spaghettikurpitsa on löytänyt tiensä makuhermoihini miedon makunsa ansiosta. Suosittelen!
I’ve found resently the great taste of spaghetti squash and made some lunch from it today. I recommend it.
Tämäpä marraskuu! Viikko jäi välistä niin etten huomannut. Ihmeellinen tohina päällä ja joka ilta töiden jälkeen on ollut jos jonkin sortin menoa ja kun on päässyt kotio niin sitten on väsähtänyt ja unohtanut (tai nukahtanut).
Taiji-leirillä opin paljon uutta, muistaisi vain kaiken oppimansa.
Tänään on siis viikon ensimmäinen lepopäivä ja nautiskeluhetki löytyi Rantakasinon notkuvasta buffet-pöydästä lounasaikaan.
− vesi vanhin voitehista –
− Lappeenrannan kasino –
Sulattelu menikin sitten kuntosalilla. Ja nyt voi rentoutua.
Oikein mukavaa viikkoa kaikille!
Meillä oli täällä Elegian kanssa oikein herkkukestit – monta päivää. Vuosien varrella olemme saaneet nauttia molempien blogeissa mitä erikoisimmista gourmee hetkistä ja voitte vain arvata minkälainen soppa siitä syntyi kun pääsimme molemmat samaa kattilaa hämmentämään. Makunautintoja parhaimmillaan!
– vihannessosesoppa à la cottage –
Elegian kokkikoulun vielä julkaisemataton, Vihannessosesoppa à la Cottage on valmistettu kauden vihanneksista ja koristeluun käytetään raejuustoa. Tästä teimme testimielessä kaksi versiota; toinen maustettiin ainoastaan tuoreella basilikalla ja toiseen käytimme himpun suolaa, valkopippuria ja chiliä. Molempi parempi.
Jo pitkään työn alla olleen gourmeeravintolan menua pääsimme myös miettimään ja kokeilemaan erilaisia vaihtoehtoja. Alkuruoaksi tulemme tarjoilemaan ehdottomasti tätä:
– honeydew –
Toisaalta se oli kyllä niin hyvää, että taidamme tarjoilla sitä myös jälkiruoaksi. Menun työstäminen jatkuu virtuaalisesti, toistaiseksi.
Oli äärettömän mukavaa ja ilahduttavaa tavata Elegia livenä. Oli kuin vanhan tutun olisi tavannut. Sitä tietenkin edesauttoi tämä meidän yhteinen intohimomme laadukkaan ruoan suhteen. Elegia on juuri niin sympaattinen ja suloinen, taiteellisuudesta puhumattakaan, mitä olemme saaneet hänen blogeistaan arvella. Oli mukavaa 🙂
Ps. Susupetal suhtautui vielä hieman epäröiden meidän herkkupatojemme suhteen ja toi omat eväät mukanaan. Mä en ymmärrä… 😉
Edgar A. Guest
Give me the end of the year an’ its fun
When most of the plannin’ an’ toilin’ is done;
Bring all the wanderers home to the nest,
Let me sit down with the ones I love best,
Hear the old voices still ringin’ with song,
See the old faces unblemished by wrong,
See the old table with all of its chairs
An’ I’ll put soul in my Thanksgivin’ prayers.
Kiitospäivä on Yhdysvalloissa marraskuun neljäntenä torstaina vietettävä kansallinen juhlapyhä jolloin perheet kokoontuvat yhteen nauttimaan toisistaan ja hyvästä ruoasta. Juhlapäivänä kiitetään Jumalaa hyvästä sadosta. Perinteiseen ateriaan kuuluu kalkkuna, perunamuusia, bataattilaatikkoa, karpalohilloa, maissia ja muita vihanneksia (usein kukkakaaligratiinia) sekä jälkiruoaksi kurpitsapiirakkaa kermavaahdolla.
Ensimmäinen virallinen Kiitospäivän ateria jaettiin 1621 Plymouthissa sinne edellisenä vuonna Mayflower aluksella saapuneiden englantilaisten siirtolaisten ja Wampanoag-intiaanien kesken. Siirtolaiseten ensimmäinen talvi oli ankea ja he menettivät nälkään lähes puolet väestään. Ensimmäisen syksyn sato oli runsas ja he halusivat juhlistaa sitä sadonkorjuujuhlan merkeissä. Tämä ateria oli huomattavasti vaatimattomampi kuin nykyinen perinneruokaa pullollaan oleva menu. Historioitsijat eivät ole aivan varmoja ruokalistasta, mutta ovat selvittäneet että siellä oli tarjolla hirvenlihaa ja jonkin sortin villin kanalinnun lihaa, leipää, marjoja, keitettyä kurpitsaa ja juomana maitoa.
Soisin meilläkin vietettävän Kiitospäivää mieluimmin kuin niitä kaikenmaailman joutavanpäiväisiä hömppäpäiviä mitä meille on viime vuosina omaksuttu vietettäväksi. (Halloween, Valentine’s Day…)
Taidanpa siis suunnata viikonlopuksi ihmettelemään sen kesäisen viljelypalstan yllättävän runsasta satoa ja maistelemaan kaurajuurta, palsternakkaa, maa-artisokkaa ja porkkanoita.
Parallel Lines 