Tänään saavutettiin talven sydän. Talvipäivän seisauksen aikaan varjot antoivat mukavasti tilaa matalalla uiville auringonsäteille.
– Darkness gives away for the light during the Winter Sostice –
Kokeilin myös pimeää siivousta, tai miten huonosti voi joulusiivouksen tehdä. Hyvin meni, huonosti siis onnistuu myös 😉 Kunhan on sen verran siistiä ja paperipinot kadonneina, että on mukava tulla sitten takaisin kotio joulun vietosta. Kyllä tämä tästä, vaikka vatsahaavalääkkeiden voimalla.
Jopas taas vilahti viikonloppu! Nukkuissa, kuinkas muuten. No, hieman ahkeroin paperitöitä ja annoin piut paut sen suuremmalle rehkimiselle. Eiköhän ne siitä etene muutenkin. Joskus. Tosin, työpöytä olisi kiva saada siistiksi ennen juhla-aikaa ja hengähdystaukoa.
Vähän on olo kuin tuolla reppanalla tammenlehdellä:
– The Last Swim –
Mukavaa joulunodotusviikkoa kaikille!
Liukasta, lumista, mutta turvallista:
Lumimiehet katollamme tänään hääräsivät ja hyvin ovat valjaissa kiinni.
Saattaapi taas tohti mennä ulos 😉
Tämähän alkaa käydä lupaavaksi:
– alkoi romina ja kolina pihalta kuulua, kiukkuinen sellainen (kone voi myös kuulostaa kiukkuiselta kun kaasua painetaan hätäisesti)
Siistin leikkauksen se oli tehnyt:
– auton edessä oli saman moinen
Ulko-oven eteen oli ilmaantunut tällainen:
– jonkinlainen rajaus siihen oli tehty
Vilkaisin ylös:
– ilmankos eivät olleet välittäneet siitä oven edestä lumia luoda!
Äkkiä karkuun!
Peremmällä riemuitsin:
Meillä ei tarvitse siivota!
Jos mattotelineen tason standardikorkeus on n. 70 cm, niin onhan tuota lunta sitten ainakin 80 -85 cm.
Että tällainen soppa! Vetelemmäksi käy, jos tuo vesisade vielä kauan jatkuu.
Noin komeasti sanotaan Lassila & Tikanojan nettisivuilla. Totuus lienee unohtunut, sillä tässäpä kuvakollaasi meidän pihasta tältä iltapäivältä:
– meidän parkkipaikka 20.2.2012 klo 14 –
Ja ei ole muuten tilanne muuttunut miksikään auraamisen suhteen noiden kuvien ottamisen jälkeen! Tämä on aivan käsittämättöntä palvelua tuollaisen lumimyräkän jälkeen!!! Toki ymmärrän, että kiirettä piisaa, mutta nyt on jo mennyt pikkasen turhan kauan aikaa. Ovat tietysti kypsyneet niistä kaikista valituksista, joita naapurit ovat tehneet ja iskevät tänne aamuyöstä kolistelemaan!
Kävin päivällä kaivelemassa autoa tuolta kinoksesta, mutta ei sillä ajamaan kuvitellut lähtevänsä parkkipaikan lumimäärästä johtuen. Eivät olleet naapuritkaan pääseet töihinsä autoillaan aamulla lähtemään. Ei päässyt edes tuon kiinteistöhuoltoyhtiön oma roska-autokaan tyhjentämään roskiksia, hah hah! Se oikeasti hieman hymyilytti. Hymy hyytyi nopeasti huomatessani naapurin pyörätuolissa liikkuvan henkilön yrittävän läpi kinoksien kotio kohti, avustajan luodessa lunta edessä, tilataksi ei päässyt pihaan. Menin auttamaan ja niinhän siitä tuli hyvä hyötyliikunta tunti ja toista pihapolkuja auratessa.
Ei pitäisi haalia niin paljoa hommia, jos ei pysty hoitamaan!
Raportoin sitten aamulla moneltako ne tuli… vai tuliko…
Menin töiden jälkeen päikkäreille, maanantaipäikkäreille… Ei kai olisi pitänyt herätä!
– Heräsin talveen ja radiossa soi prinsessa kuuskytviis –
Ensilumi!
Karseeta!
Ja jos joku alkaa täällä höpiseen, että onpahan valosamapaa, niin suksikoon suolle!
Ei ole!
Marraskuu meni niin joutuisasti, valoisasti, nautiskellen. Oli päivä, jos toinenkin täynnä aurinkoa. Helppoa elämää. Lämmintä ja mukavaa.
Nyt sitten alkoi kärvistely! (Huokaus!)
Yäk! Yäk! Yäk!
*****
– Prinsessa 65 –
No, onneksi nostalgia on lohdullista!
– Vain kotka lentää aurinkoon –
Etelä-Suomalaiset huoltoyhtiöt tulisi lähettää lumenluontioppiin! Tai ainakin meidän taloyhtiön lumitöistä vastaavat:
– Espoo 22.3.2010 klo 07:50 –
Töistä myöhästyin vain tunnin! Kuka maksaa? Huoltoyhtiökö…???
Ja ei ole muuten vieläkään aurattu (klo 17:56)!
jk. Jos en olisi saanut vetoapua, niin ei olisi lähtenyt kukaan muista asukkaista töihin tänä aamuna!
Viime viikot olen ihmetellyt, ja hieman etsiskellyt, kadonnutta inspiraatiotani. Selvittiin marraskuun pimeistä hyvin Selättämällä, mutta sittenpä ei ole huvittanut mikään. Erityisen ankeaa on ollut valokuvauksen ja kuvien käsittelyn rintamalla. Luovuus on konkreettisesti käpertynyt sykkyrälle. Tukka pystyssä pyöritellen on menty eteenpäin.
Työt olen jaksanut suorittaa ja sitten on nukkuminen vain maittanut. Toisinaan olen jopa siivoillut ja hieman lukenut. Kaikenlainen sosiaalinen kanssakäyminen on kutistunut minimiin. Olympialaisista en ole katsonut yhtään metriä hiihtoa! Ja kaikki, jotka minut tuntevat tietävät, että se ei ole aivan normaalia! 😉
Ja mistä tämä kaikki johtuu? No, tuo jatkuva pakkanen ja lumen tulo oiken sattuu. Vanha lausahdukseni, että olen syntynyt väärään maahan, on nyt saanut tieteellistä tukea. Tämän päivän uutisissa saimme kuulla, että talvi heikentää älyllistä toimintakykyä. Pitkäaikainen kylmälle ja pimeälle altistuminen laskee mielialaa ja henkistä suorituskykyä jopa terveillä ihmisillä. Perjantaina Tiina Pääkkönen väittelee Oulussa aiheesta: “Valon ja kylmän vaikutus melatoniinin ja kilpirauhashormonien eritykseen ja sen yhteys mielialaan.”
Ennalta tiedetään, että hormonitoiminnoissa tapahtuu talvikaudella muutoksia. Ennen kaikkea kilpirauhashormonitasot pyrkivät laskemaan talvella hormonien suuren kulutuksen vuoksi. Siihen kytkeytyy myös toimintakyky- ja mielialamuutoksia. Lämpötilan ja valaistusolosuhteiden yhteisvaikutuksia ei kuitenkaan tunneta, eikä myöskään kilpirauhastoiminnan ja melatoniinierityksen vaikutuksia mielialaan. Link Työsuojelurahasto
Kun kylmyys vain jatkuu ja jatkuu, elimistö väsyy pitämään yllä korkeampaa vireystilaa. Tällöin kylmän aiheuttamat tuntemukset alkavat olla epämiellyttäviä ja ne rupeavat häiritsemään keskittymiskykyä, sanoo tutkija Tiina Pääkkönen. Link MTV3
Täällä olisi ollut kävelevä esimerkki! Kaikki menee juuri noin. Kilpirauhasen vajaatoiminnasta olen kärsinyt n. 15 vuotta ja siitäpä se ainainen paleleminen ja kärvistely kylmässä johtuu. Nappaamalla hormonipillerin aamusella ensi töikseen sen kanssa pystyy elämään suhteellisen normaalisti. Tämä talvi on ollut harvinaisen hankala ja tuo väistös kyllä helpottaa mielialaa. Eli, sitä saa laillisesti olla tämmöinen!
Paitsi että kilpirauhaseni alkoi noin vuosi sitten elämään omaa elämäänsä. Vuosien tasaisuuden jälkeen se oli päättänyt käynnistellä itseänsä ja niinpä meikäläinen kävi ylikierroksilla muutaman kuukauden ajan tietämättä mistä se johtui. Muistattehan ajan kun en nukkunut. Paino putosi 10 kg ja muutuin todella äreäksi. Nyt hieman hävettää. Luulin sitä silloin viime keväänä stressiksi. Kilpirauhasvaivojen oireita on kuvattu hyvin Karppaus.Infon keskustelupalstalla ja siellä sanotaan ylitoiminnasta mm. seuraavaa:
Taudinkuvaan kuuluu kiihtyneen aineenvaihdunnan aiheuttamat yleisoireet kuten hikoilu ja lämmin olo, väsymys, voimakkaasta ruokahalusta ja syömisestä huolimatta painonlasku, jano, runsas virtsaaminen. Potilaalla on lämmin ja kostea iho. Psyykkisesti hän on labiili, hermostunut ja ärtynyt. Sydänperäisiä tuntemuksia ovat tykyttely ja rytmihäiriöt, usein eteisvärinä.Suolistoperäisenä oireena on tihentynyt ulostustarve ja löysät ulosteet. Lihasheikkoutta ja jopa lihasten surkastumista voi ilmetä. Potilaalla saattaa olla nopea puheen ja ajatuksen kulku. Silmien esiintyöntymistä (exoftalmusta) on osalla potilaista.
Säätökuuri on alkanut ja kontrollikokeissa tulee ilmeisesti juosta muutaman viikon välein. Ei kai se vielä oikein kohdallaan ole, sillä tuossa yllä mainittua tykyttelyä esiintyy harva se päivä. Eniten minua kiinnostaisi tietää mistä moiset heittelyt johtuvat. Ja siihen en ole saanut vastausta. Mutta se on varmaa, että eläkepäiviksi muutan jonnekin lämpimään ja aurinkoiseen paikkaan. Mieluiten jo ennen sitä!
Muistatteko näitä:
Voi miten mukava niitä olisi puhallella! Jos olisi kesä, voisimme niin tehdä.
Nyt sitä voi myös harrastaa virtuaalisesti!
Olkaa hyvä, tästä linkistä pääsee voikukkapuhalluskoneeseen!
Kaksin kappalein niitä ovesta tupsahti. Kävivät mittailemassa, suhisemassa, ruuvaamassa, säätämässä ja hikoilemassa. Taisivat olla sellaisia putkialan ammattimiehiä. Ruuvasivat termostaatit takaisin paikoilleen ja vannoivat lämmön nyt alkavan virtaamaan siihen malliin, että joudun kohta säätämään pienemälle. Paljastivat myös koko lämmityshässäkän takana olleen huoltoyhtiön. Huoltomiehemme ovat säätäneet niin lämmityksen kuin ilmastoinnin aivan sekaisin. Ilmastointi on talossa ollut kesäasetuksilla ja näin ollen huoneistoihin tulevaa lämpöä on lämmitetty kalliisti sähköllä. Lämmitys oli säädetty niin pieleen ettei olisi ollut edes mahdollista kuuman veden kiertävän kunnolla läpi talon. Huoltomies oli kuulemma tänään saanut ripityksen ja koulutusta.
Nyt sitten odotellaan seinien lämpiämistä ja tilanteen tasaantumista. Lupasivat sellaistakin. Onneksi satuin olemaan etäpäivällä ja kotosalla näiden vierailijoiden saapuessa. Ja nyt kun mä en tarvii mitään ylimääräisiä vällyjen lämmittäjiä, niin hätistelin ne sitten tiehensä.
Meikäläinen alkaa sulamaan siitä ikiroutaa lähennelleestä kohmeesta, josta ensimmäisen kerran kirjoitin lokakuun 24 päivänä viime vuonna. Eli tästä kotitilan kylmyydestä ja ilmastoinnin sukkia pyörittävästä vaikutuksesta. Maanantaina, vihdoin, olivat käyneet tasaamassa patterit ja irroittaneet termostaatit niistä kokonaan pois. Asialla olivat olleet aivan oikeat putkialan ammattilaiset. Tosin sitä termostaattien irroittamista en aivan ymmärrä.
– pökkyä pesään –
Parin päivän odottelun jälkeen täällä alkaa olla siedettävän lämmintä. Ei tarvitse enää pitää välisukkia töppösten ja villasukkien lisäksi. Välihousut olen myös voinut jo päällihousujen alta vähentää pois. Suihkussa tarkenee käydä ilman saunan lämmittämistä. Ihaninta on tietenkin lämmön riittäminen myös makuuhuoneeseen ja viime yönä saatoin nukkua jo ilman paksua flanellikerrosta! Ilmastointi tuntuu tänään tulleen säädetyksi ja lepatus housujen puntin tietämillä on vähentynyt huomattavasti. Myös hiukset pysyvät paikoillaan. Ihan kiva olotila näin kolmen kuukauden palelemisen jälkeen!
Kyllä se nyt koittelee tämä pakkastalvi. Kärry jämähti kohmeeseen.
Tuolla se nyt pihalla nököttää muistuttaen lähinnä iglua. Torstaina siitä kilahti lohkolämmitin ja nyt on akku vuorostaan pimeenä. Että sillei. Toivottavasti ei sen isompaa vaivaa. No, eipä siinä tähän asti vielä mitään ole ollutkaan. Pah! Toivottavasti saan sen pikaisesti huoltoon. Tai osaanhan mä yhden akun vaihtaa itsekin, mutta en lohkolämmitintä. Ja sitten se on kuitenkin vain joku sulake 😉
Siinä meni pommiin sitten viikonlopun suunnitelmat matkailujen osalta.
Nyt pelottaa mikä se kolmas vekotin tulee olemaan, joka kilahtaa. Ensiksi rikkoutui kamera ja nyt auto.
Kuvan auto on muuten ensimmäinen autoni. Muori toi sen Saksasta ollessani 3 v. ja on muuten vielä tallessa 🙂 Joku sentäs kestää!
Enemmän kuin tämä yksi blogi tuntuu kärvistelevän talvibluesin kourissa tämän oudon valkoisen hämyilyn keskellä. Ulkomaankirjeenvaihtajamme, BLOGitse, lähettää meille kapallisen ‘cairon circastusta’ piristykseksi ja haastaa meidät samalla teemalla… Haasteen keksiminen jäi tähän blogiin ja uhosin aamuisin olevan keksiväisimmilläni. Mutta minähän vain haluan nukkua!
Tulkaa siis apuun hyvät blogiystävät ja antakaa ehdotuksia tämän päivän aikana minkälaiset bileet pidetään viikonlopun aikana teemalla:
Ristiinpostaus on ehdottomasti aika herkullinen idea. Voisi sitä vaikkapa ‘vallata’ blogikaverin blogin, postauksen verran, pyyhkäisten hänet samalla ‘cairon circastukseen’ kuvin, sanoin, piirroksin, kollaasein tms.
Mitä tulee mieleen?
Vastatkaa tänne kommenttilootaan tämän päivän aikana, kiitos.
(Nyt pitää mennä ja valitettavasti olen kaukana koneelta koko päivän.)
Tänään voidaan ihmetellä kirkastuuko tämä tästä:
– tammikuun aurinko –
Lumipyryt ja pakkanen alkoivat riipiä ihon alle aiheuttaen ylenmääräisiä puistatuksia, jotka johtivat koti-ikävään. Ennakkosuunnitelmistani poiketen hyppäsin matkaan jo tänä iltana ja köröttelin tänne etelän plussa-asteisiin. Taka-ajatuksena oli selättää ne huomiselle luvatut lumimyräkät, sillä inhoan autoilua sankassa lumisateessa. Matka meni aivan mukavasti, vaikka pimeähköä tuo oli ja kura roiskui tuulilasin aika ajoin pimentäen.
Pakkanen oli siirtynyt tänne sisälle. Voitte vain kuvitella minkä sortin purkaus täällä kävi huomatessani huoneiston lämpötilan olevan + 18,3 astetta! Ensi töikseni ilmasin patterit, mutta ei tuo oikein tunnu toimivan tällä kertaa. Seuraavaksi kirjoitin lämpimikseni sähköpostia isännöitsijälle. Huomenna alkaa rummutus! Eihän tästä tule mitään, enhän mä tarkene nukkua täällä. Alkava nuhakin jo valmiiksi lurkkimassa tuolla jossain sopukoissa. Ei hyvä.
– talvikukka –
Joulunaika meni rauhaisasti lepäillen. Ruokapuoli oli herkullista ja sain elämäni parasta porkkanalaatikkoa. Siitä oli jätetty riisi pois ja käytetty tilalla korppujauhoja, jotka oli liuotettu soijamaidossa, lisänä vielä kuohukermaa ja mausteena muskottia sekä ripaus suolaa. Maukasta. Yhtään joulutorttua en ole syönyt, kinkusta puhumattakaan! Suklaa-annos oli tietenkin pidettävä vakiona. Muuten meni varsin maltillisella linjalla. Tosin pakosti, kun tuo vatsa ei ole vielä normalisoitunut siellä reissussa sairastetusta turistivatsataudista. Ei hätää, tauti on taltutettu jo matkalla.
Mukavinta Joulussa oli tietysti viettää se perhepiirissä ja tavata hyviä ystäviä, kuten eilen ehtoolla Halo Efekti. Nyt taas jaksaa palata levollisin mielin arkeen.
Varsinaista matkaraporttia ei taida tulla, sillä en vielä ole osannut päättää pidinkö tuollaisesta keinotekoisesti rakennetusta turistirysästä. Toki se lämpö ja aurinko olivat mannaa ja ruoka hyvää. Valokuvia ilmaantunee jonnekkin näistä blogeistani, mutta vähäisissä määrin. Kuvasin poikkeuksellisen vähän ja loppujen lopuksi hajoitin PikkuNikonin pudottamalla sen vahingossa. Saa nähdä kannattaako korjata.
Nyt lähden tuonne vällyihin palelemaan. Onneksi lämpötyynyt on keksitty!
