Paska viikonloppu tai ainakin osapaska

Suurin latauksin läksin perjantaina körryytteeleen kohti pääkaupungin hulinaa, hakemaan talvirenkaita ja humpsuttelemaan. Puuterihuiskuja ja kimalletta oli hopeisten nastojen lisäksi tarkoitus katsastaa, jotta päästäisiin vihdoinkin pussaamaan vankeudessa riutuvaa sammakkoprinssiä.

frog– prinssi –

Matka meni hyvin, olin ajoissa perillä ja uudet kumit alla tuntui niin turvalliselta. Riemusta hihkuen kaarsin Susupetalin vierasparkkiin ja rohkeana astelin kohti Tietoisen läsnäoloryhmän testiviikonloppua, Heddakin kun oli päättänyt kokeilla. Viikonlopun teemana oli siis syöksy kauniista vielä kauniimmaksi läpi Messukeskukseen viritettyjen puuterihuiskujen, kohti ILoveMe autuutta. Siis tiedättehän sitä tilaa, jossa sammakoita ei enää tarvii pussailla kun ne jo sulavat sutjakoiksi prinsseiksi. Ou jeah!

Tietoisen läsnäoloryhmän testiviikonlopussa toteutui pikarullauksella kaikki mitä oli luvattu, läppäriä en päässyt näpläämään (se muka päivitti itseään), kännykkä piti jättää keittiön pöydälle ja tabletit purkkiin. Keittiön pöydälle päätyi jemmaan myös penali (kynät) ja kalenteri. Ruokaa oli niin paljon, että pöytä notkui. Thaimaalaisuudesta en tiedä, mutta hyvää se oli. Radiota siellä ei ollut, mutta en niitä uutisia olisi suostunukaan kuuntelmaan! TV:tä tarjottiin, mutta sieltäkin vain puolikas ‘Yksi lensi yli käenpesästä‘! En siis tiedä olisko toivoa ollut. Ulkoilua oli riittämiin mädäntyvältä tuoksuvan Vantaanjoen rantamilla. Kuvata ei tietenkään saanut, ei ainakaan syksyn värejä. Siispä kuvasin salaa ja nekin meni, perhana vieköön, ylösalaisin.

Katsekontaktia piti harjoitella nurinperin Messukeskuksen yli-innokkaiden terveys- ja kauneuskauppiaiden ohitse. Siis huom! Ei katsekontaktia, ettei joudu myyntipuheen uhriksi! Huh, mikä urakka! Voin kyllä voittajan elkein ja ylpeydestä puhkuen kertoa, etten ostanut kuin purkillisen silmälasien puhdistusnestettä kirkkaita katsekontaktiharjoituksia varten. Ne siis jatkuivat ja jatkuivat. Hieman hirvitti siinä vaiheessa kun alkoi se pysähtyneen liikkeen vaihe. Oli se aika vaikeaa, mallinukkien liike oli kyllä pysähtynyt ja selvisin sen ymmärtämisestä hyvin, mutta niillä ei ollut silmiä mihin katsekontaktioida!

Ei ihme että sairastuin! Toki Tietoisen läsnäoloryhmän mainoskirjeessä oli mainittu että “olonne tulee pahenemaan”, mutta en arvannut etukäteen siinä niin oikeasti käyvän!  Voin siis suositella lämpimästi tämän lyhyen testiviikonlopun, tai puolikkaan sellaisen, perusteella osallistumista! Jonain päivänä aion käydä testiviikonlopun loppuun. Nyt jouduin sen valitettavasti pistämään poikki ennalta suunnittelemattoman vatsataudin iskiessä aamuvarhain. Messukeskuksessa emäntä joutui varmasti koville testaajan ollessa kiukkuinen kuin perseeseen ammuttu karhu ja jouduimme vain katselemaan sammakoiden loikkimista karkuun. Saattaapi olla että nielaisin muutaman, sillä kotimatkalla jokainen tien monttu ja pomppu tuntui siltä kuin muutama tusina sammakkoa kaipaisi ulospääsyä vatsastani. Kuumeen noustessa puolessa välissä kotimatkaa, olin jo niin hyvin harjoitellut katsekontaktia, että se pysyi tiukasti keskiviivassa. Tai olisi pysynyt, jos se olisi ollut maalattuna, loppupätkän ylileveillä kaistoilla en oikein tiennyt miten mennä. Onnellisesti kotona kuitenkin ja suoraan punkaan. Siellä se loppuviikonloppu sitten menkin puuterihuiskuista ja prinsseistä unelmoidessa.

Niin siinä käy kun oikein odottaa! Ehkä mä pelastan sen prinssin joku päivä… jos jaksan. Pääasia, että näki mukavan kaverin!