Lipeämisiä

Voi hyvä nolous!

Käytän vielä perinteistä paperikalenteria näinä mobiiliaikoina aivan sen visuaalisen hamottamisen vuoksi. Helppo merkitä ja nähdä. Niin… no… Jos vain osaisi merkitä menot oikeille päiville, niin ei menisi menot pommiin. Laitoin eilen pahoitteluviestin Susupetalille, että en pääse tänään hänen näyttelynsä avajaisiin koska joku kolmas taho oli täytellyt kalenteriani. Paluupostissa tuli viileä nootti, että näyttelyn avajaiset olivat jo lauantaina! Minulla se lukee isolla tämän päivän kohdalla. Häpeällistä huolimattomuutta! Tätä en taida kehtaa kertoa; sama asia lukee myös ensi maanantain kohdalla… Taidan olla loman tarpeessa!

Menkäämme nyt joukolla katsomaan Susupetalin ja Johannan näyttely Mylläriin:

juliste- näyttelyjuliste -

Minä aloitan arpomaan mitkä viikon merkinnöistä kalenterissa ovat paikallaan.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Hei, mä heräsin!

Kaikesta tästä hurjasta lumen määrästä huolimatta talviunilta herääminen on käynnistynyt. Onkohan koskaan tullut vedeltyä näin pitkään talvihorroksessa! Tänään päätin pyrähtää metsään katsomaan josko siellä tapahtuisi jotain. Keväthuomioita Espoossa 20.4.2013:

latu

- latuja! -

metsa

- merkkejä sulamisesta latujen lomassa -

nokkosperhonen

- isonokkosperhonen(?) herättelemässä neitosten huomiota polun varrella -

konnat- näillä pälvilempiväisillä kävi jo parempi tuuri -

leskenlehti- yksinäinen leskenlehti kurotti aurinkoa kohti -

Tästä se lähtee, kevät!

Earth Hour 2013

Päivien pidetessä pääsemme jälleen nauttimaan luonnonvalosta. Pitkän talven jälkeen sähkölaskut ovat huipussaan ja kulutustottumukset retuperällä. Joten harjoitellaanpa tänään hetki ilman sähköä tuota tulevaa valon riemuvoittoa. Vietetään tänään yhdessä tunti maapallon energiavarantojen säästämisen hyväksi WWF:n‘Earth Hour’ -tempaukseen osallistuen. Tässä blogissa on ollut tapana, jo vuodesta 2008, haastaa koko blogikansa viettämään kollektiivisesti aikaa pimeässä tunnin verran tänä maailman laajuisesti vietettävänä päivänä.

1908_original

Osallistu linkin kautta ja vietä rentouttava iltahetki kello 20:30 – 21:30 välisenä aikana!

Valokuvatorstai – 275

Tämän viikkoinen kuvahaaste on runo ajankohtaisista asioista:

Lapsuus, villikaura. Syvä aavistusten metsä.
Salaisuus. Vaihtuminen. Hidas kypsymisen aika.

Kuolema kätkeytyy, sillä on naamion silmät.
Naamion hiljaisuus hengittää kaikkialla.

Nukun vintillä. Hevonen: silmä kuin syvä lampi
tulee ruutuun ja ennustaa sisälmyksien hämärästä.

Joku laskee jalkansa metsän sydämelle.
Joku on alati läsnä, ja rautayrtti kukkii.

(Eeva-Liisa Manner, 1971)

Hevosenlanta on jokaisen puutarhurin suosikkilannoite ja sillä saa myös rautayrtit kukkimaan:

rautayrtti- Verbena – rautayrtti-

Ikkuna neliössä

Hieman on ollut nihkeää, bloggaaminen, visualisoiminen ja melkeinpä kaikki muu mukava. Kiirettä pitänyt ja pitänee jonkin aikaa vastakin. Kamera on päässyt hautautumaan käyttämättömänä käsilaukun pohjalle valon puutteen vuoksi. Inspiraatiokin lie kateissa, sillein isosti. Tänään pääsimme hetkittäin nauttimaan auringosta. Kamera lojui pöydällä, sen vieressä muutama lasimosaiikin palanen:

mos1- aika namuja -

Miltä se auringon valo näyttää niiden lävitse -ajatus syntyi likaisten ikkunoiden heijastuksista. Eihän nämä pysy pystyssä… multaan:

mos2

- hyytävän viileetä -

Saisikohan niiden lävitse kuvattua -ajatus syntyi säteiden keikaroidessa lasipinnalla. Kätevästi neliö mahtuikin pikkunikonin linssin aukkoon. Tasapainoilua:

mos3

- lisälinssi -

Tuotokset tässä:

mos7- mnnnn… valoa -

mos9

- jännittäviä heijastumia -

mos10

- palasen reunasta taittuvia viherkasvien peilautumia -

mos4

- kaihtimet pääsivät mukaan iloitteluun -

mos5

- sininen toimii kivasti -

mos6- asettelua -

mos8

- mystinen metsä -

Tätä tekniikkaa täytyy kehittää eteenpäin!

Helmikuun kolmas

SIX- Happy Birthday to Parallel Lines! -

Kuusi vuotta on yhdessä taivallettu.

Toisinaan meno on ollut vilkasta,

toisinaan hiljaista.

Merkkipäivää olemme viettäneet hiljaisesti siivoten, pyykäten, ruokaa laittaen…

Ja

nyt

alkaa

bileet :)

synttarit

Tarjolla kaikki herkut maan ja taivaan väliltä,

juomana jokaisen lempidrinkki!

Kiitokset näistä mukavista vuosista!

Uusi vuosi – uudet kujeet

Otsikko oli jälleen yliampuva ja rehvasteleva. Keksi tässä nyt jotain uusia kujeita, kun vettä losottaa ja päivät ovat harmaita ja liian pimeitä kameran kanssa kulkemiselle. Kulkea toki voisi, jos pystyssä pysyisi noilla jäätiköillä. Tiesittekö muuten että vanha suomalainen sananlasku sanoo vuoden ensimmäisen päivän säätilasta seuraavan ennusteen:

“Jos uutenavuotena on usva, niin heinäkuussa tulee halla ja talvi keskelle kesää.”

20130101-191427.jpg

Että sillei! Talteenhan tuo oli nyt laitettava ja tutkitaan heinäkuussa tilannetta uudelleen.

Sunday Classic – 301212

Teemasoitto – The End

finalteema

Rod Stewartilta ilmestyi syksyn markkinoille mainio joululaulualbumi ja sen viimeisenä biisinä on päivän klassikko:

- Auld Lang Syne -

Päivän klassikko on vuodelta 1788 peräisin oleva skotlantilainen kansanlaulu, jota soitetaan näin vuoden vaihtuessa englanninkielisissä maissa. Laulu symboloi vanhan taakse jättämistä ja siinä toivotetaan tervetulleeksi uudet tuulet. Sävelmään on sanoituksen tehnyt skotlantilainen runoilija, Robert Burns. Kappaleesta on oman versionsa esittänyt monen monta artistia, mutta tällä kertaa viehätyin tuosta Rodin tulkinnasta, skotti osaa kansanlaulunsa.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

Bonusbiisi:

- It’s Still Rock’n Roll to Me -

Klassikoiden päättymisestä huolimatta bonusbiisi toimikoon loppukuittauksena: It’s still Rock’n Roll to me! Soittokertoja vuodesta 2008 lähtien on ollut 248 kappaletta, iso nippu hyviä biisejä. Saatika ne kaikki mitä kaikki muut klassikkodeejiit ovat näiden vuosien aikana soitelleet. Mannaa vatsan täydeltä :) Jatkan varmaankin tästä vielä klassikoiden soittelua sunnuntaipäivien ilokseni, mutta linkityshärdelli loppuu nyt tähän.

KIITOS!

The 1st Day After the End of the World

Taas meitä huijattiin! Kurja herätä aamulla ennen kukonlaulun aikaa toiveikkaana ja todeta, jälleen kerran, että täällä ollaan ja koko pallo on pysynyt kokonaisena. Kylymä on kuin ryssän helevetissä, niin ei tämä taida sittenkään kaukaa liipata. Kurjuuden maksimointi olisi huipussaan ellei tuo aurinko mukavasti muistuttaisi paremmista ajoista. Lasikaupassakin kimalteli aamulla näin komeasti:

maailmanloppu- joulun välkettä -

Viime hetken jouluostokset on siis tehty, auto tankattu ja puoliksi pakattu aamua varten. Pidän tässä huilipäivän ennen reissuilua, kun olin loppuviikon pedissä vatsataudin kourissa. Olisihan se tylsää ollutkin, jos maailmanlopun olisi joutunut sairaana kohtaamaan. No ei auta kuin palata arkeen ja mennä vetäisemään joulupunat päähän.