Suorastaan nolottaa, että olen unhohtanut soittaa erästä suurista lauluntekijöistä tykkänään näissä Sunnuntaiklassikoissa. Teko ei ole ollut tahallinen, vain hajamielisyydestä johtuvaa. Tänään on siis hyvä korjata tilanne ja aloittaa Van Morrison -aikakausi. Tuo Pohjois-Irlannin lahja rock-musiikille aloitti uransa Them -bändissä jo niin varhain kuin 1964. Samalta vuodelta on myös tämän viikon klassikko:
‘Gloria‘ oli alunperin ‘Baby Please Don’t Go’ -cover version kakkospuolella, mutta nousi pian A-puolen ohitse yhdeksi rock-bändien eniten levyttämäksi biisiksi vuosikymmenten varrella.
Coverin tästä ovat tehneet mm. The Doors, Patti Smith (uudelleen kirjoitetulla lyriikalla varustettuna), Status Quo, AC/DC, Jimmy Hendrix ja moni muu. Alkuperäinen tässäkin tapauksessa aina paras!
Parallel Lines 
Themiä pitäisi löytyä vinyyliltä hyllystä, kuten myös the Bandia, josta Vaiheinen laittoi klassikkonsa. Eli kuuntelemaan.
Olen kyllä sitä mieltä rohkeasti, että Patti Smithin Gloria-tulkinta on parempi….
Susupetal,
No kyllähän mä sen arvasin, että käännyt Patin puoleen tässä asiassa 😛 Kuulit sitä viimeksi livesti, niin ihmekkös tuo. Ei vain, se Pattin versio on eri sanoituksella oikeastaan aivan oma biisinsä, joten en rinnasta sitä suoranaisesti tähän. Ja sekin on loistava biisi!
Eikun kuuntelemaan!
Täytyy kyllä myöntää, että minustakin Patti on parempi (aivan omaa luokkaansa tietenkin).
Johan jytisee. Van Morrison on eräs parhaista artisteista ever. Hänen musansa vaan on niin energistä ja parhaimmillaan sielullista, ettei paremmasta väliä. Them on sen stoorin alku.
Van Morrison-aikakausi on kerrassaan hyvä idea ja siis Van on tuossa meikäläisenkin listalla koko ajan keikkumassa:-)
Patti Smithin versio on ihan hyvä ellei loistava, mutta sitä parempana pidän kuitenkin The Doorsin versiota (etenkin livevetona se on hypnoottinen), mutta ei mahda mitään. Originaali on kuitenkin paras:-)
Van Morrisonista olen alkanut pitää vasta keski-iän myötä ja tämä bändi ei pure lainkaan. Patti Smithin uusversio (kuulostaa ihan toiselta kappaleeltakin) on hyvä.
Olen fanittanut myös Van Morrisonia aika pitkään. Mutta aktiivinen kuuntelu jäänyt vähemmälle, joskus kirjastosta jonkun levyn lainannut.
van on upea tulkitsija, avautuu hitaasti. Häntä sanotaan tuittupääksi. varmaankin irlantilaista tempperamenttia.
En muistanut enää koko bändiä. Patti Smithin versio on silti niin hypnoottinen, että sen rinnalla kalpenevat kaikki muut.
Hirlii,
No höh!
Vaiheinen,
No hyvä, että joku ymmärtää!!! Tämä on sitä parasta jytinää ja tästä se vain paranee, ainakin Van Morrisonin osalta 😉 Samoin minulla on keikkunut se lanseeraamasi The Band soittolistalla odottamassa vuoroaan, mutta löytyyhän sieltäkin vielä paljon hyvää materiaalia.
Tuima,
Morrison on ollut hyvä löytö. Tuskin häntä kovin aivan nuorena diggasikaan. Tai no, onhan siellä niitä biisejä…
Sooloilija,
Temperamenttia pitää olla 😉 Olisi hauska nähdä Van konsertissa joskus, tosin eihän siitä kauaa ole kun täällä kävi enkä saanut mennyksi.
Katriina,
Van Morrisonin biisejä on niin paljon covereina, että usein niiden löytyminen Vanin biiseiksi on iloinen yllätys.
Sinulle on haaste blogissani:
http://susup.blogspot.com/2009/01/six-random-but-english-things-about-me.html
Susupetal,
Hui miten pelottavaa 😀