Valokuvatorstaissa assosiodaan tällä kertaa Henry de Toulouse-Lautrecin maalauksesta.
Tyttö katselee hämmästyneenä ikkunasta ihmetellen miksi ihmeessä ei Äitienpäivän aamuna saa nukkua pitkään. Musiikin sointuja ja kummallista laulua sieltä kuuluu.
“Voi ei!” tuumaa tyttö.
Siellä ne taas hoilottaa koko kukkapenkin voimalla Amerkikanjalkalehden lyödessä tahtia. Armeniankello ja Herttakello helisyttelevät soittimiaan muun porukan laulaessa enemmän ja vähemmän omiaan. Keltakiurunkannus vetää korkeaa aariaa Helminukkajäkkärän yrittäessä yhdessä Korallikeijunkukan kanssa saada ääntään kuuluville. Meteli pahenee Hämykuunliljan ja Kivikkokilkkan aloittaessa omat soolonsa eri tahtiin. Tyttö toivoo Nuokkuluppion pelastavan tilanteen hennolla äänellään. Mitä vielä, Mooseksenpalavapensas vetäisee nuotin vierestä koko messun möreällä baritonillaan.
Tyttö saa rauhaisen hetken vasta kun Vuorijumaltenkukka päättää ryhtyä orkesterin johtajaksi ja saa koko perennapenkinväen laulamaan samaan tahtiin.
Parallel Lines 
Kukahan näille kaikille kukille on mahtanut keksiä suomalaiset nimet. Hauskaa ja todella rytmikästä kerrontaa. 😉
Tyly aamuherätys. Ilmeisesti kukat eivät osaa musisoida 😀
Kiitos Pekka,
Perennojen nimet ovat kyllä varsin omituisia. Voisinpa kuvitella nimeämisen tapahtuneen väkevämmän voimalla ja on siellä mahtanut olla lystiä 😉
Elegia,
No etkö ole kuullut? 😉
Voi miten hauska tarina! Jos kukkien soitanta häiritsee, niin mitenkäs sitten metsän sinfonia?
Kiitos Evinia,
Hyvä kysymys, mutta kuvittelisin perennamessun jazzilla höystettynä olevan lievästi voimakkaapaa soundiltaan kuin hempeän, joksi sen miellän, metsäsinfonian 😉
Tuota soittoa kyllä onkin syytä tuijotella.
Kaiken muun pystyin lukemaan suuremmin miettimättä, mutta nuokkuluppio oli pakko googlata.
Tuon messun kun saisikin omaan pihaan!!!
MM,
Nuokkuluppio on aika hauskan näköinen huiskale 🙂 No, tuossahan on jollekkin valmis perennapenkinsuunnitelma (?)… ei hajukaan toimisiko se 😉