Tämä Lemonin ainokaiseksi jäänyt hittikäännännäinen, ‘Nainen tummissa‘, herätti suurta närkästystä ja motkotusta ilmestyessään vuonna 1972 meidän huushollissa. Ja voi kun sitä oli kiva laulaa rallatella 😀 Tai no, taitaa rallatella olla liian hilpeä ilmaisu tälle biisille. Lauloin sitä aina kun kerkesin sen jälkeen kun soittokiintiö oli tullut täyteen.
‘Nainen tummissa’ oli biisi, josta en vain voinut saada tarpeekseni. Toki kuuntelin myös Uriah Heepin alkuperäistä vuoden 1971 levytystä. Jossain välissä yritin jopa hämtä soittelemalla ainoastaan alkuperäistä, mutta eihän ne huijattavissa olleet tunnistettuaan sävelen 😉
Alkuperäinen esitys löytyy tästä linkistä:
Tämä alkuperäinen biisi soi ahkerasti kasetilla kunnes jouduin korvaamaan sen levyhyllyyn cd-versiona heti kun niitä alkoi saada.
Alkuperäinen Lemon kesti kasassa vain vuodet 1996 – 1972, kun taas Uriah Heepin herrat voi vielä tänä päivänä nähdä hiippailemassa lavalla soitellen progerockkia pitkät hiukset liehuen. Toki miehistössä on vaihdoksia tapahtuntut vuosien varrella, mutta erittäin vaikuttavia esiintyjiä kaikki edelleen.
Parallel Lines 
Minä kuuntelin tätä kavereiden luona. Levyjä ei ollut kovin paljon varaa ostaa ja jostain syystä en onnistunut nauhoittamaan kasetille. Uriah Heepin alkuperäisen sentään sain kasettisoittimelleni.
“Sorry, video is no longer available.”
Tosin tunnen molemmat versiot ja kuuluivat/kuuluvat omiinkin suosikkeihini. Silloin tuli kaikista kans.välisistä hiteistä myös Suomi-versio. Se oli ihan yleinen tapa.
Tulihan se video kuitenkin, ihme tapaus!!!!! 8o
Laitoin kappaleen soimaan j heti jälkikasvu kysyi.”Nainen tummissa? Me on laulettu tätä mussan tunnilla.” Miehen kommentti: “Yhden nuotin biisi.”
Tuttu biisi, joka oli minusta kovin synkkä. Muistin tämän kyllä rankemmaksi.
Kari,
Tämä sai muistaakseni aika kiitettävästi radiosoittoa noina aikoina, ainakin kotimaisella listalla se soi 🙂 Mulla oli sellainen radiokasettisoitin, jonka sain joskus noilla main. Toimi muuten vielä aivan viime vuosiin saakka, vaikkei aktiivikäytössä ollutkaan.
Haloefekti,
Mitä? Kyllä ne videot nyt ainakin toimivat.
Tuima,
Siis koulussa? No jopas. Mies on oikeassa, etenkin tässä kotimaisessa versiossa se vielä jotenkin tulee paremmin esille kuin tuossa alkuperäisessä. Se on se ‘suomi-iskelmä tempo’!
Broidilla oli UH:n älppäri, jossa oli tämä biisi. Nauhoitin muistaakseni tuon LEMON version radiosta kasetille myös (ellen peräti kelanauhurille…), ja kyllä nauhureiden nauhat venyivät, tuli tätä sen verran monta kertaa kuunneltua. Himabileissäkin aika usein.
(Hmmmm, vaan mitäpä sanoisinkaan tämän päivän neljätoistavuotiaalle, joka laulaisi rakastavansa kuolemaa?)
UH:n versio on kyllä hiukan angstisempi, mutta muistan kyllä kuulleeni tämän suomenkielisenkin, bändiä en vaan olisi muistanut.
Uriah Heepiä ei ollut kasetilla, mutta Live 1977 tuli aikoinaan ostettua vinyylinä. Siinä on toooosi pitkiä versioita kappaleista.
Hirlii,
Taitavat nykypäivän 14-vuotiaat kuunnella paljon rankempia sanoituksia kuin tuo aikoinaan oli. Voi kelanauhurit! Niiden kanssa soitto oli niin hidasta kun piti etsiä oikea kohta 🙂 Serkulla oli sellainen ja se soitteli mulle jotain Nazarethia sieltä tuolla tyylillä.
Susupetal,
Tästähän on sellainen Romanialaisen Iris bändin uusioversio olemassa, joka on oikeasti karmiva:
Mäkin muistan tämän, mutta vielä enemmän Uriah Heepin alkuperäisen version.Makaaberi sanoitus!
Tätä kuuntelin minäkin siinä 11-12-vuotiaana kun en vileä oikein osannut sanojakaan. Siis tuota alkuperäisversiota. Suomenkielistä en ole muuten kovin monesti edes kuullut. Minusta tässä laulussa on aina ollut sellainen ‘kummitusfiilis’..
Minä en varmaan ole kuullut tätä kotimaista versiota, alkuperäisen kyllä. Ja olen samaa mieltä, Uriah Heepin laulutyylillä tähän kappaleeseen on saatu paljon lisää uhkaavuutta. Ja ilmeisesti myös tuo rumpusoundi on hieman tukevampaa tekoa. Siksi kotimainen tulkinta on alkuperäistä paljon valjumpi. En minä siitä alkuperäisestäkään kyllä kauheasti innostunut, – alku on hyvä, mutta sitten kappale ei vain kehity.
Vaikka kotimaista on kyllä monesti kuullut, niin Seinäjoella Uriahin livenä nähtynä tämä jäi eniten muistiin… Aika ymmärrettävää kyllä, että voi rasittaa pitkän päälle.
Tarjalla tuli aiheestä mieleen isävainaansa ja tämän soittamat Matti ja Teppo. 😀
Yaelian,
Todella makaaberi… kylmin huulin 😉
Sooloilija,
Taidan osata molempien versioiden lyriikat ulkoa… Hui. Pienellä treenillä ainakin muistunee mieliin 😉
HannaH, Kaikesta ei voi aina innostua. Tämä oli aikakautensa tuotos. Ja noinhan näille käännöskipaleille useimmiten kävi, komppi laahaaaaa-aaaaaa.
Timo,
Kai se muoria rasitti tuo sanoitus. Onhan se kalsea.
Kyllä Susupetal on nyt mielissään tuosta Tarjan Matista ja Teposta 😉
Jep. Mullakin tämä meni sinne C-kasetille jostain radiosta napattuna. Samoin alkuperäinen taisi olla jossain tallessa ja kokolailla soitossa. Onhan tää hieman tällainen hoilaus, mutta ihan toimiva. Hmm… ehkä pidän siitä originaalista enemmän…
Vau, tuo Irisin versio oli ihanan hyytävä, kiitos linkistä!!
Vaiheinen,
Hoilaus mikä hoilaus, hauska silti!
Susupetal,
Ajattelin, että pitäisit siitä 😉
Tämä on jotenkin tyrmäävä. Ajaton ja kaikilla mausteilla kestävä. Hyvä! Ja kiitos.
Tää muuten löytyy Keban esittämänä siitä siitä Koskikaran takapihalla suositellulta levyltä, jos tulkitsin oikein.
Tuota on tullut kuunneltua, mutta ei tätät laimeahkoa tulkintaa kuitenkaan.
Tuiman kommenttiin: ei siltä levyltä vaan aikaisemmalta. Keban sovituksen nimi on Nainen tummissa. On se 10 kertaa kehittyneempi kuin tämä aiempi.
Molempia versioita on tullut seka kuunneltua ja hoilattua, eihan niita mitenkaan voinut liikaa kuunnella! 🙂
Papi,
Tyrmäävä on hyvä kuvaus 🙂 En tiedä ajattomuudesta, mutta eikös se nainen tummissa meille kaikille jossain vaiheessa…
Tuima,
Ai jaa, täytyypä mennä tutkimaan.
Kiitos vinkistä.
Areleena,
Laimeaa…?
HannaH,
No pakko lähtee nyt etsimään. Löytyyköhän se jostain tubesta?
Itkis,
Ei voi ei!
No löytyihän se Keban versio täältä:
Ei muuten napannut yhtään, liikaa yritystä niillä mukaan ympätyillä sivuäänillä ja vingutuksilla 🙂
No hyi kauhistus! Tässä on aika pahasti raiskattu Uriah Heepin kaunis ja ihana kappale!!!! Kovasti toivon, etten olisi ikinä joutunut kuulemaan tätä suomiversiota 😀
Just samoin ajattelin kuin Lepis, minuakin häiristi se kummallinen vingutus tuossa. Kebalaiset olivat niin kovin yliyrittäviä, että se näkyi ja kuului. Soittamisen ilo puuttui, pojat olivat kuin musiikkiopiston musiikkitutkinnossa, jäykkiä ja jännittyneitä. Tuo Lemonkin oli kuunneltavampi, tosin tykkään kyllä aivan ehdottomasti UH:n originaalista, eikä näistä kyllä kummastakaan ollut oikein siihen.
Suomalaisista bändeistä Siekkarit, Sielun veljet, olisivat ehkä saaneet sen oikeanlaisen spiritin tähän biisiin.
Radio Suomipop soittaa tätä välillä. Sanathan ovat hyvin koskettavat, vaikka sovitus ehkä ei kaikilta osin miellytä. Muistoja herättää kyllä.
Elegia,
Höpön höpön, tää on makee! Tosin UH vie aina voiton.
Hirlii,
Siekkarit olisivat muuten saattaneetkin saada tästä aikaiseksi todellisen version.
H.M.J. Hämeenjussi,
Toivottavasti hyviä muistoja!
Pingback: Social distancing – Day 24 | Parallel Lines