The Thin White Duke – hahmo ilmestyi areenoille vuonna 1976 ja tällä viikolla olemme saaneet iloksemme ‘Station to Station‘ uudelleenjulkaisun. Alkuperäisestä kuuden biisin albumista on vuosikymmenten saatossa saatu aikaiseksi kolmen CD:n boxi! Aika ilmiömäinen saavutus, mutta kyllähän David Bowie busineksen teon kimurat taitaa. Uudelle julkaisulle on lisätty tuolta julkaisuvuodelta peräisin oleva Nassau Coliseumilla, New Yorkissa, äänitetty konsertti. Naamakirjassa pääsi kuuntelemaan tuota boxia kolmen päivän ajan ja niinpä se tuli tässä eräänä kuutamoyönä, unen kaiottua silmistä, kuunneltua. Hyvä kokonaisuus, mutta tuskin tulee levyhyllyäni täyttämään.
Päivän biisinä soikoon tuolta alkuperäiseltä albumilta tämä:
– Golden Years –
Huhu kertoo Bowien olleen noina 70-luvun aikoina sen verran pölyissään, että ei muista juurikaan mitään alkuperäisistä levytyssessioista. Huhutaan myös, että ennen tuota Soul Train TV-showssa esiintymistä Bowien tempaisi kunnon kännit. No, se ei näy eikä kuulu tuossa taltioinnissa. Nippelitietona kerrottakoon, että Bowie oli ensimmäinen valkoihoinen esiintyjä tuossa ohjelmassa.
Golden Years – ne kannattaa muistaa!
Parallel Lines 
Tämä ei ehkä ihan suosikkini ole Bowien tuotannosta,mutta kyllä tämäkin klassikko on.
Yaelian,
Klassikkopa hyvinkin.
Tässä vaiheessa Bowie lakkasi jo olemasta suursuosikkini.
Ziggy Stardust ja Aladdin Sane vuosina 1972-1973 olivat ne mun faniaikani ja senaikaisilla kuvilla huoneeni oli tapiseerattu ihan aikuisuuden kynnykselle asti.. Onhan hän toki vielä tänäkin päivänä hyvä laulaja, mutta valtavirtaan mukauduttuaan ei yllä niiden alkuvuosien tasolle. Levyistä innostuin vain neljästä, The Man Who Sold the World (1970) Hunky Dory (1971)
The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars (1972) + Aladdin Sane (1973)
Halo E,
Mnnn… enpä oikein kutsuisi Bowien 80-luvun lopun, 90-luvun ja 2000-luvun tuotantoa valtavirtaan mukautumiseksi. Yksi albumi 80-luvun alkupuolella ja sekin oli sen ajan henkeä. Ja muistaakseni sekin tanssitti sinua kovin 😉
MInä olen tästä tykännyt, varsinkin myöhemmin, ehkä just tuon menneisiin vuosiin liittyvän sanoman vuoksi.
Kuulostaa siltä, että upotettuna video toistuu ainakin minulla kovin pätkittäin. Kun siirryin kuuntelemaan “oikeaan” YouTubeen”, toistui ihan hienosti. Olisko YouTube joten erotellut omalla sivustollaan soivat ja upotetut videot?
Kari,
Täällä toimii upotus ok, toisinaan ne vain tökkii.
Minulle kävi samoin kuin Karille, upotettu video pätki tosi pahasi, joten kävin kuuntelemassa esityksen YouTuben “aarreaitassa”. Kyllä kannatti, vaikka Bowie laulaakin biisin playbackina. Mikäli stoori pitää paikkansa (tujut drinksut ennen keikkaa), ei ne promillet kyllä pahemmin näy. Ihme hemmo. 🙂
Pidän Golden Years -biisistä tosi paljon ja myös Bowien myöhäisemmästä tuotannosta, vaikka arvostelijoita löytyykin. No, koirat haukkuu ja karavaani kulkee. Arvostan Bowien kokeellisuuden halua, joka on ulottunut myös elokuvan ja teatterin puolelle. Hän ei hyydy eikä suostu sammaloitumaan. Hyvä niin.
Viides rooli,
Samoilla fiiliksillä mennään! Siellä myöhäisemmässä tuotannossa on paljon huippukamaa ja rohkeus niinkin poikkeaviin kokeiluihin nostaa tämän artistin arvoa silmissäni entisestään. Ne ehkä vaativat hieman enemmän kuuntelua ja karavaanit meni jo. Ulkomusikaalisista ansioista vielä on tämän herran yhteydessä mainittava visuaalisuus ja taulutkin ovat ihan kelpoja.
Tuosta Golden Yearsista on jo kohlattu niin paljon FB:ssä että olen jo kyllästynyt. Olen edelleen Ziggy Stardustin sekä Diamond Dogsien aikakauden faneja
Ari,
Miten voi kyllästyä… 😉
No nyt se Bowie jäi soimaan, pakko hakea Spotify vanhaa kunnon “Life on mars” meininkiä, aahh jo helpotti!
Hyvä Ari!
Onneksi olen sosiaalimediaalisesti rajoittunut yksilö (en ole edes naamatussa), mulle riittää sunnuntaiklassikot joissa saan riittävää valistusta ja parhaat palat.
David Bowie on niin monipuolinen muusikko ettei moni siihen moninaisuuteen pysty, hyvä show-ja bisnesmies myöskin, tietty. Ei mulla ollut hankaluuksia tämän uppovideonkaan kanssa, hyvin kuului. On se hyvä, tämä Bowie. On.
Hirlii,
Tuo Bowie-tempaus on osoittautunut koko FB:n parhaaksi anniksi tähän saakka.
On se, Bowie on!
Bowie on hyvä ja toimii mennen tullen. Hieno veto tämä. Videon lookista tuli jostain ovelasta syystä johtuen Kraftwerk mieleen…
Vaiheinen,
Onkohan tuo video myöhemmin väritetty, sillä olen nähnyt siitä myös mv-version? Joskohan se lookki tulee siitä.
Bowie ei ole koskaan ollut suuri suosikkini, mutta hänen merkityksensä ymmärrän. Siksi olen pakollisen oppimäärän hänen musiikkiaan harrastanut. Olen jopa oppinut pitämään hänen biiseistään. Äänensähän on ollut vetoava ja viehättävä aina.
Tommi,
Bowien ääni on yksi aivan käsittämättömimmistä koko musiikin laajassa tarjonnasta. Se uppoaa meikäläiseen aika syvälle. Ja livesti se oli jo jotain aivan ylimaallista.
Kyllähän tätä kuuntelee :).
Tuima,
Kyllähän tätä 😉
Minäkin kuuntelin tuota fb:ssä tarjolla ollutta matskua, ja totesin että täytyy taas pienen tauon jälkeen ottaa Station to Station soittoon. Oma Bowie top3-listani on: Diamond Dogs, Ziggy Stardust, Outside. ❤
Anne,
Minä en oikeasti taida pystyä Bowien tuotantoa pistämään paremmuusjärjestykseen, sama vika vaivaa Beatlesien biisijärjestystä.
Kyllähän tätä ihan kuunteli, vaikkei lemppareitani oleklkaan.
Harakka,
Kyllähän tuon miehen ääntä aina kuuntelee 😉