Nyt ei enää malta odottaa aamuun löydettyäni tämän unohduksen rajamailta! Ja mitä nopeammin saan biisin eetteriin, sitä parempi, sillä valinnanvaikeus on jälleen melkoinen. Valinnanvaikeus siis tämän loistavan bändin kaikista suosikeista, joista suurin osa meinaa taas viedä jonnekkin muistojen sumuverhon taakse. No niin se jaarittelusta! Little River Band ja biisi ensialbumilta vuodelta 1976, olkaa hyvä!
– It’s A Long Way There –
Ai mihin? No marraskuun loppuun tietenkin 😉
Lisää sunnuntaiklassikoita näiltä soittajilta:
Papinblogi (En pääse kommentoimaan blogiisi, koska sallit sen vain Bloggerilaisille. Voisiko sille tehdä jotain? Kiitos 😉 )
Parallel Lines 
En ole koskaan kuullutkaan tällaisesta australialaisesta bändistä. Eaglesilta kuullostaa, mutta silti oma linjansa. Tuollainen stemmalaulanta on jännä juttu, se on niin taidokkaan kuuloista. Letkeää menoa, australialaista rentoutta.
Sooloilija,
No tätä minä vähän epäilinkin, sillä en muista kuuna päivänä kuulleeni Little River Bändiä meidän radiokanavilta. Stemmalaulantaa parhaimmillaan. Jos tätä ei kukaan tunnista, niin sitten täytyy soitella niitä vähän enemmän tässä talven aikana. Niillä on paljon klassikkokamaa. Tosin pojat (Timo ja Vaiheinen) saattavat tunnistaa bändin. Veikkaisin.
En ole koskaan tästä bändistä kuullutkaan. Taitavaa kitarointia ja stemmalaulua, mutta ihan äkkipäätä en taitaisi tutustua bändiin tarkemmin. Mutta tämähän on sunnuntaiklassikkojen hyvä puoli, kuunneltavaksi tulee paitsi monille tuttuja myös aivan uusia kuunneltavia musiikin historian hämärästä.
Haa… vähänkö siistii? 🙂 Hyvä meininki tässä. Tosiaankin unohduksen rajamailla tämä(kin), mutta hyvä, että joku muistaa nostaa esiin 🙂
Niinpä, jos ei ole radiokanavilla soinut, niin ei ole juuri mahdollista, että olisi koskaan päässyt korviini. Eikä tämä tosiaan ole.
Aika erikoinen sekoitus rockbändiä ja sinfoniaorkesteria, mutta paikoitellen jammailee aika hyvin. Pitkä juttu myös, kuten kuvaa kuuluu.
Nyt täytyy tunnustaa, että Little River Band on jäänyt myös minulle tuntemattomaksi suuruudeksi. Hienon kappaleen olit valinnut. Ja ihanaa, kun biisi kestää kauemmin kuin sen pakollisen kolme minuuttia.
Pingback: Yölinjan miehet « Viides rooli
Tämähän on hyvä! Tämä klassikkojuttu näyttää tuovan aika paljon uusia tuttavuuksia 😉
Mä olen kyllä kuullut ennenkin, mutta olin kyllä jo tyystin tämänkin bändin unohtanut. Ihana biisi. Kannatti tämäkin todella nostaa unohduksen kaivosta ylös. 😉
Tuima,
Kannattaisi tutustua. Tosin taitavat olla niin menneiden talvien lumia, että ei enää mitään järkevää ole tullut ulos aikoihin. Tai oikeastaan yhtään mitään.
Vaiheinen,
Jees! Arvasin!
HannaH,
No tätä on vielä siis soitettava lisää joku sunnuntai 😉
Viides rooli,
Hieman huolestutti tuo biisin pituus, mutta hyvä ettei se ole haitannut ketään 🙂 Tuota jaksaa kuunnella loppuun saakka.
Kari,
Eikö vain 😉
Itkis,
Toinen tunnistanut. Hienoa! Hyvää on helppo kaivaa ylös unohduksen syövereistä.