Viisi veetä

Nyt se Susupetal haluaa tietää viisi veellä alkavaa addiktiotani, vaikka itse esitteli ne niin hyvin blogissaan viime viikolla. Itse asiassa viisi veellä alkavaa addiktiota oli helpompi löytää kuin viisi jollain muulla kirjaimella alkavaa

Vesi – Vesi vanhin voitehista ja nautittuna paras. Addiktioistani runsaskuluisin. Koskaan en ole tullut mitanneeksi päivittäisen menekin määrää, mutta eiköhän sillä yksi kylpyamme täytettäisi. Väsyn nopeasti ellen saa riittävästi vettä päivän kuluessa, joten koskaan en poistu kotoa ilman kirkasta eväspulloa. Evääksi otan tietenkin puhdasta kraanavettä eikä mitään bakteerililluttimia kauppojen hyllyiltä. Jos olisi se kylpyamme niin lilluttelisin siellä sydämmeni kyllyydestä ja viis veisaisin vesipulasta. Onneksi ei ole!

Viltti – Viltit ovat ihaninta mitä tiedän. Päivän päätteeksi vilttiin kääriytyminen ja lämmön siirtyessä iholle tuoden unen tullessan. Omistan lukuisan määrän erivärisiä villavilttejä, joita ripustelen sinne tänne huonekalujen päälle sopivasti otettavaksi vilun tai väsyn niin vaatiessa. Jos naiset olisivat saaneet pelata jääkiekkoa silloin kun olin siinä iässä, olisin ehdottomasti ryhtynyt harrastamaan sitä aivan sen takia että olisin voinut olla vilttiketjussa.

Valkosipuli – Ruoka ilman valkosipulia on tylsää syötävää. Valitettavasti sitä ei tuon duunin takia voi syödä mielin määrin, joten olen joutunut ahdistetuksi ja syömään viikolla ainoastaan pillereinä tuon yhden elämän eliksiireistä. Silmät ummessa vien tuon ihmepillerin kielelleni ja makumuistin kätköistä kaivelen aromin esiin ennen kumoamiseen tarvittavaa vesilasillista. Imeskeltynä en ole vielä kokeillut, ehkä huomenna.

Vaitupu – Tyynellä valtamerellä sijaitsevassa Tuvalun saariryhmässä oleva pieni saari, jossa on laguuni keskellä ja päättymättömiä hiekkarantoja kehystettynä rantaan kaartuvilla palmuilla. Joka ilta käyskentelen sen hiekkarannalla, varpaat kuumaan hiekkaan uponneina  nautiskellen hiljaisuudesta juuri ennen uneen vaipumista. Haaveita matkakohteista, joista ei voi luopua. Ellei sitten ilmastonmuutos vie sitä minulta. Sitten se kai muuttuu painajaiseksi.

Violetti – Värit ylipäätään ovat äärettömän tärkeitä. Ympäröin itseni voimakkailla väreillä. Toisaalta olen alkanut pukeutumaan tylsään mustaan työelämässä, vaikka näyttäisin parhaimmalta tummassa violetissa. Viihdyn siinä värissä ja tunnen oloni turvalliseksi, siksipä sitä löytyy täältä kotoa sisustusvärinä sopivina annoksina. Toisaalta voihan sitä vetäistä lilaa luomeen ulos lähtiessään. Violettihan on älykkyyden väri, joten ei ihme.

Milloinkahan tässä blogissa alkaa tapahtumaan jotain älykästä…

Nyt pääsee taas haastamaan, niinpä haastan ne miehet jotka täällä poikkeavat.