Tällä viikolla on mieluinen Makroviikkojen aihe: kukka tai sen osa.
Klikkaamalla kuvaa näet sen koko laajuudessaan ja ne 427 muuta.
“Granaattipihlaja”
– makeapihlaja –
Espoo 6.1.2011
Jun
2
2011
Parallel Lines
in scale
Parallel Lines 
Aivan karkkia! ;D
Tikkareita 🙂
Aika makean näköinen onkin;D
Yaelian, syksyllä täytyy muistaa maistaa marjoja.
Ihan kukan ytimessä näyttää erittäin houkuttelevalta. Ei ihme, kun pikku öttiäiset sinne hinkuavat.
Hieno makro!
Kiitos Aimarii, pitäisi varmaankin kömpiä meidänkin tuonne herkuttelemaan.
Ei ihme, että mehiläiset näistä pitää, syötävän kaunis!
Maistetaan marja-aikaan, Miiwi!
Hieno kuva! Lähelle namia olet päässyt. =o)
Kiitos Sisko, toisinaan tulee työnnettyä linssi hieman liian lähelle.
Todella läheltä:)
Vielä lähemmäs pitäisi päästä, Pappilan mummo 😉
Heteet ja emit somasti punastellen kuiskuttelevat salaperäisyyden verhon takana.;)
Liplatus, niillä on riitit 😉
Iiiihana makro!!!
Kiitos Krisu 🙂
En osaa sanoa kummasta tykkään enemmän, tästä vai siitä wordpress-versiosta.
klik-klik-klik… jne
Ok, ehkä se laajempi kuva on enemmän mieleeni.
Abana,
Minulla on hieman sama ongelma… Ei pysty päättämään 🙂
Mitähän kettu tuon marjoista sanoisi?
Demetrius, ketulta saattaisivat mennä pasmat sekaisin!
Todella makroa!
Marja,
Näitä on hauska kuvata 🙂
Kaikenlaisia hauskoja pömpeleitä ja vimpaimia löytyykin kukkien sisuksista. Ollapa joskus pieni öttiäinen että pääsisi noihin kaikkiin livenä mönkimään!
Uuvana,
Mikäs siellä olisi köllötellessä!
Tikkunekkuja, nam. Kyllä pimppareiden kelpaa! upeat värit!
Kiirepakolainen,
Tikkunekkutaivas!
Minullekin tuli mieleen jotkut pehmokarkit tästä. Kaunis ja taiteellinen.
Kiitos TeeTee,
Jäi maistamatta, mutta kyllä nämä varmasti hyviä ovat 🙂
Ihanan hentoinen ja värit on tosiaan maukkaat!
Kiitos Elegia 🙂
Hienoja ovat molemmat. Aika kapea tarkkuusalue, joka kuitenkin osuu noihin, ovatko nyt emejä?
Kari,
Kokeilin taas kaikenalisia tarkkuusalueita ja tuo viehätti eniten silmää. Emejähän ne.
Kuva on oikein hieno … mutta oletko varma että lajinmääritys on oikea? Se ei ensi näkemältä näytä ollenkaan Sorbus aucuparialta, vaan joltain isokukkaisemmalta lajilta. Mutta jos toistat että kyllä on varmasti S. aucuparia, niin uskon sitten sinua. Linssin avulla voi nähdä paljon sellaista mitä silmillä ei.
kts. seuraava 🙂
S. aucuparian kukinta on meillä jo ohi, mutta kävin tarkastamassa mökillä suomenpihlajan Sorbus hybridan, joka vielä kukki, ja kyllä siitä saa sen tyyppisen kuvan kuin mikä sinulla oli. Lopetan mutinan; kukat on erilaisia läheltä ja kaukaa katsottuina, ja on tärkeää katsoa niitä läheltäkin. Itse en jaksa ottaa nyt kuvan kuvaa. Reissulla kamera oli jatkuvasti käden ulottuvilla, mutta reissu on nyt ohitse.
Yamaba,
Katsoppa tarkemmin mitä siinä kuvan alla lukee 😉
Aivan oikein havainnoit ettei se S. aucuparia eli kotipihlaja ole. Kuvaa klikkaamalla olisit päässyt kukkakuvablogiini, jossa viimeistään arvoitus ratkeaa. Se on siis makeapihlaja eli Sorbus granatnaja. Näissä pihlajissa on nykyisin paljon uusia tulokkaita (tosin tuo on vanha) piristämään ympäristöämme. Kukinnat menivät vain niin nopeasti ohitse tänä vuonna etten kerinnyt kaikkia kuvaamaan mitä tässä lähistöllä on. Tuulikin haittasi lähes joka päivä.
Ah, katsoin kyllä molemmat, ja siitä ongelmat alkoivat. Kuvien alla lukee nimi aivan ok suomeksi ja englanniksi, mutta ei latinaksi, Se sai epäilemään aluksi onko tuo pihlajan kukka ollenkaan. Granatnaja ei ole laji-, vaan lajikenimi. Toivo Rautavaara viljeli ennen Sorbus aucuparian makeamarjaista muotoa, kehuen sitä jossain kirjassaan, ja oletin tuon olevan sen. Nimeä näkee verkossa muodossa Sorbus aucuparia ‘granatnaja’. Toisaalla se taas esitetään hybridiksi, kotipihlajan ja siperianorapihlajan risteytykseksi, mutta silloinkin ‘granatnaja’ pitäisi panna lainausmerkkeihin.
Mutta samapa tuo, kuvasi on nätti ja hieno.
Yamaba,
Oikeassa olet, lainausmerkkeihin se pitäisi laittaa. Taisin hieman oikaista. Mutta lajimääritys taisi mennä meiltä molemmilta hieman pieleen. Pentti Alangon Kukkapuut kirjassa nimittäin on makeapihlajan tieteellinen nimi Sorbus aucuparia var. edulis ja ‘Granatjana’, eli “Granaattipihlaja” on Crataegus sanquinean ja Sorbus aucuparian risteytys eli venäläistä alkuperää 1930 luvulta. Minähän tässä eniten sotkin, sillä kuvassa on Granaattipihlaja, lehdet sen todistavat. Voin käydä kuvaamassa ne tässä joku päivä 🙂
Voi vautsi!
Mikä kuva!
Kyllä on niiiiin läheltä, että ihan huippaa!
Harakka,
Ja maistaa 🙂
Tulin toivottamaan sulle oikein Hyvää Juhannuksen aikaa!
Kiitos Harakka 🙂
Hyvää juhannusta myös sinulle!
Jaha, Alangon Penttiä kannattaa uskoa. Erittäin viisas ja puut äärimmäisen hyvin tunteva mies. Olen joskus nuorempana ollut hänen ohjaamillaan puunkatselureissuilla, ja Japanissa joskus siemenkeruumatkalla tulkkinakin. Mutta siitä on kauan. Useita hänen kirjojaan minulla on hyllyssä, mutta ei tuota.
Kaunista Juhannusta sinulle.
Yamaba,
Pentti Alangon kanssa on tullut jossain joskus tavattua myös. Mies, jota kuuntelee hiiren hiljaa.
Tuo nimiasia minua nyt vielä vähän vaivaa ja joudun tutkimaan tätä vielä tarkemmin.
Kaunista juhannusta sinulle myös 🙂