Minun kaikkien aikojen inhokki roikkui 14 viikkoa Billboard Hot 100 -listan ykkösenä ilmestymisvuonnaan 1992. Sitä pidetään esittäjänsä käyntikorttina ja se tunnetaan ympäri maailman. Biisi tuli tunnetuksi elokuvan myötä ja sen nimikkoalbumi myi ensimmäisenä albumina ikinä yli miljoonan dollarin edestä yhden viikon aikana. Siitä tuli myös eniten myyty elokuvan soundtrack koskaan yli 42 miljoonaan kappaleen myynnillä ja sinkkunakin meni yli 9 miljoonaa kappaletta kaupaksi. Radio Mafian vuonna 1995 järjestämässä kaikkien aikojen Top 500 -äänestyksessä tämä biisi sijoittui sijalle 47. Klassikon määritteet siis täyttyivät tuossa.
Inhokkiasemansa tämä levytys ansaitsi häiritsemällä meikäläisen unia! Jostain reissuiltani palanneena olin raahautunut muorin sohvalle vetelemään oikein makoisia päikkäreitä tämän biisin tunkeutuessa ylikimeine vinkumisineen tajuntaani. Ärsytys oli valtaisa ja päivä pilalla! Siitä asti tämä on aiheuttanut ääretöntä inhotusta, toisinaa suorastaan raivon tunteita. Jos sattumoisin kuulen sen radiosta, käännän kanavaa saman tein enkä palaa tuolle kanavalle muutamiin viikkoihin. Soittavat sitä vieläkin liian usein! Itse asiassa koko tämän naisen tuotanto lähentelee inhokkiasemaa!
Lepiksen kaikkien aikojen inhokki löytyy tästä linkistä. (En ole kuunnellut sitä, joten en tiedä miten huono tai hyvä laadullisesti tuo versio on.)
Tätä blogia ei voi pilata soittamalla sitä täällä 🙂 Tiedä vaikka joskus vahingossa hipaisin soittonappulaa ja sen seuraamuksista ei ole takeita.
Tämä inhokkiaseman saanut versio on muuten uusiolevytys vuoden 1974 Dolly Partonin klassikosta. Tuo alkuperäisversio on sitten aivan eri luokkaa ja suorastaan nautinnollinen esitys.
Parallel Lines 
Voi kauheeta, siis KAUheeta! Kun avasin linkin, en voinut alkaa kuunnella tai katsoa. Tämä varmaankin peittoaa kaikki inhokit. Jos olikin ykkösenä ties kuinka monella listalla aikoinaan, menee kyllä kohisten ykköseksi myös inhokki-listalla. Aaaaarrrrggggghhhh
Aika inhottava kappalle, piti oikein kuunnella toiseenkin kertaan!
Kovasti ei iske oikeastaan kumpikaan tulkinta.
En minäkään voinut koskaan sietää tuota kipaletta, vaikka Whitneyllä on loistava ääni.Muakin ärsytti kun sitä tuli joka paikasta.Ja oikeassa olet, Dollyn alkuperäisversiota voi kyllä ihan kuunnella..
Haaa… tää oli mun puhelinäänestyksessäni vasta kakkonen 🙂 Kamala veto vai mitähän tuosta pitäisi sanoa. Onhan siinä talenttia käytetty, mutta kun setti valuu korvista ulos, niin valuu. Hmm… pakkohan se video oli hetkeksi avata, kun et saattanut hölmöä selväsanaisesti varottaa 🙂
Papi,
Juuri niin, Arggggggggggh! Sitä ei vain voi!
Kari,
No jopas pisti inhottamaan!
Tuima,
Napakymppi siis 😉
Yaelian,
En oikeastaan pidä kyseisen rouvan äänestä lainkaan. Se on vain liian kimeä ja tässä biisissä tuo kimeys korostuu.
Vaiheinen,
😀 Vai talenttia, no ehkä sitä voi siksi kutsua (hyvällä tahdolla)! Menisikin korvista läpi tai valuisi ulos, mutta kun jää tinnittämään ja vieläpä pitkäksi aikaa. Eihän sitä tietenkään voinut varoittaa ettei blogi saastu 😉
Eniten mua ärsyttää että Dollyn ansiot tämän biisin TEKEMISESSÄ unohdettiin ja tästä puhuttiin Whitney Houstonin hittinä, jopa toimittajien piirissä. Jumanklavita, mokoma huumehörho ja kiljukaula!
No minä vielä. Erityisesti kummastutti se alaleuan väpätys. Aaaaarrrggghhhhh
Aijoo. Jotain rajaa siitä täytyy pitää, ettei blogi mee ihan sotkuiseksi:-) Kaikissa meissä on talenttia ja joskus sitä vaan käytetään väärin.
Joo. Valitettavasti täytyy todeta, etten pidä erityisesti tuosta alkuperäisestäkään. Lilluu ja sokeroituu sekin ihan liikaa, vaikka hakkaa tuon biisin (jonka-nimeä-tässä-blogissa-ei-mainita) mennen tullen.
Pingback: Hommage à Johnny eli biisin päivitys « Viides rooli
Kling, kling, uhuuuuyyyyyyyh, kling… siinäpä se!
Yllättäen Dolly Partonilta on muitakin hyviä juttuja. Tämä tykkää kovasti The Coat Of Many Colours -biisistä. Se taitaan olla alunperin trad. Mutt ett Dolly on siinä mainio ,D
Dolly on niin rautaa, että ihan hävettää edes mainita Whitney Houstonia samassa kommentissa. Siis, ihan oikeasti, vähemmälläkin tulkinnalla saadaan uskottavaa aikaa -tämä esitys meni tragikoomiseksi, jäk.
Dollyn versiota en olekaan kuullut, kuuntelen sen Houstonin (jolla on suunnaatoman paljon ihania biisejä – minulla on monta levyä!) jälkeen – nyt haluan antaa hänen kauniin äänensä sulostuttaa korviani 🙂 Ihana!
Aika pahoja olettekin löytäneet! 🙂
Mäkin nyt sitten avauduin, mutta mitenkäs se kokoomasivu, jonka nyt tällä kertaa olisin muistanut ilman muistuttamista? Pitäisikö sinne tulla uus osio yläreunaan?
Halo Efekti,
Totta! Ei sitä silloin missään mainittu, että biisi on alunperin Dollyn. Tai ei ainakaan kovin laajalti, jostain muistin sen kuitenkin ja wiki täydensi epäilykseni. Hörhöjä on niin moneen lähtöön! Onkos tuo nainen koskaan kirjoittanut yhtään biisiään…
Niinhän ne teki Madonnan esittämän American Pie biisin kanssa. Nuorempi sukupolvi on edelleen siinä uskossa, että se on Madonnan käsialaa vaikka kyseessä on Don Macleanin hittibiisi kaukaa. On niitä muitakin vastaavia.
Papi,
Alaleuan väpätys? Siis en oikeasti katsonut tätä, mutta mielenkiintoisia pointteja tulee esiin. Tuskin kestäisin alaleuan väpätystä, siinä kohtaan vinkuu varmasti kovasti.
Vaiheinen,
Siksipä juuri minusta ei tullut kansainvälisesti levyttää mega-artistia! Ei edes pienelle kieliryhmälle levyttävää artistia! Ei edes suihkussa laulajaa ;D Yleisesti ottaen voisi tuota suutaan pitää muutenkin vielä pienemmällään ja keskittyä vaikkapa tämän kirjoittamisen opetteluun.
Lillu ja sokeri on epäterveellistä!
Polga,
Siinäpä se, uhuuuuyyyyyh, plaaaaah! The Coat of Many Colours voisi muuten toimia värikollaasien teemalauluna ;D Kaikkihan me suorastaan rakastamme Dollya!
Susupetal,
Kävit sen sit katsomassa 😛 Yak! Ei näitä kahta naista voi verrata. Tuota toista menee ainakin 13 tusinaan, mutta Dollyja ei ole kuin yksi!
Niinpa tietysti, Elegia! Olisihan tämä pitänyt arvata! Sinä siirappista romantiikkaa rakastava ja erityisesti blogeissasi sitä vilejelevä ihkut tällaisesta musiikista… Mnnn… No, onneksi opit tässä matkan varrella tavoille meiltä konkareilta 😀 😀 😀
Olisihan se ollut ihme, että inhokki ei olisi jonkun suosikki ja makuasioista ei voi kiistellä 🙂
Timo,
Niinpä 😉
Kokoomasivu on entisellä paikallaan (katso yläpalkki) ja siellä on Mr. Linky jälleen asennettuna se inhokkilogon alla. Jos nyt ymmärsin kysymystäsi oikein?
Dolly on hyvä. Timangi. Sitä pitääkin soittaa joku pyhä 😉
Hirlii,
Dolly on sellainen persoona, että harvemmassa noita paketteja löytyy 🙂
Vähäsen myöhässä tänään, matkoilta palattua. Mutta teeman huomioon ottaen lienee vain hyvä, että huono biisi on esillä vain vähän aikaa.
Minustakin tuo Whitney Houstonin kiljunta oli todella hirveä. Biisi on Partonin alkuaikojen juttuja, kai ensimmäinen oma sävellys. mutta mikäpä ei elokuvamusaksi kelpaisi, niiden voiminhan huonot biisit usein elävät.
Oon ilmeisesti ainoa, kehen tää biisi on kolahtanut aikoinaan. Voi olla että se johtuu siitä, että olin niin rakastunut yhteen poikaan ja soitin tätä jukeboxista kun oltiin yhdessä baarissa tms. Sitä se nuoruus (-ja tyhmyyskö tässä tapauksessa ;O) teettää !
Anteeksi olemassaoloni ;O)
Hane hei, et ole ihan ainoa – minuun kolahtaa myös tämä kappale 🙂
Ja Lepis, minussa asuu salainen siirappi, joka kuuntelee kaikkea imelää (teitenkin kuulokkeilla, ettei mene kerrostalouskottavuus) 😉
Lepis,
Oivalsinko oikein, että susta olisi tullut vähintään maailmanluokan tähti, jos olisi käyttänyt (tai siis käyttäisit) talenttiasi oikein? Koskaan ei ole myöhäistä aloittaa…
Omasta puolestani totean vain sen, että sitä talenttia noissa lauluhommissa ei ole, niin sitä ei voi käyttää edes väärin 🙂
Täältä varovasti ja salaa ilmoittelen, että WH on/oli loistava laulaja ja minä karamellisoidun myös tämän kappaleen tahdissa. Aina. Mikä äänenkäyttö! *piiloutuu mahdolliselta kivisateelta*
Juu, ihan kamala, olen samaa mielta, en viitsi kuunnella. ;D
Hö, olihan se tosiaan siä kun vaan klikkas lisäämistä… luulin vain että tääkin näkyisi jo siinä kahden edellisen yläpuolella, mutta sä kai ne keräätkö sivun ylimmäksi näkyviin vasta kun ovat valmiit?
HannaH,
Sunnuntaina riittää 🙂 Ja on niitä maananataisiakin vielä linkitetty 🙂 Toivottavasti oli mukava reissu. Tuo pitää muuten paikkaansa, että huonot biisit elävät leffojen siivellä. Niitähän on loppun lopuksi aika paljon sellaisia.
Hene,
Yhden inhokki, toisen suosikki 🙂 Ihanaa kun olet olemassa ja soittamassa inhokkeja eiku klassikkoja!
Elegia,
Onneksi kuuntelet kuulokkeilla! Huh, olisi se kamalaa jos alkaisivat teidänkin talossa saada selvän mitä siellä oikein tapahtuu. Minua on tänään hivenen huolettanut mitä naapurit ajattelee tämän sunnuntain musiikillisesta annista 😮
Vaiheinen,
Ymmärsit aivan oikein ettei minulla minkään sortin laulajan lahjoja! Kansakoulussakin sain laulusta seiskan ainoastaan siitä syystä, että uskoin kerrankin opettajaa tämän kieltäessä laulamasta kuorssa niin kovaa 😉
Krisu,
No ei täällä sentäs kivitetä ‘huonosta’ mausta 😉 Yllättävän vähän teitä tästä biisistä pitäneitä on kuitenkin ilmoittautunut. Odotin aika paljon enemmän.
Itkis,
Juu, kannattikin jättää väliin.
Timo,
Olen ne kaksi edellistä linkittänyt käsin sitten kun lista on valmis. Niin teen nytkin. Maanantai-ilta on sille hommalle passeli aika.
Oliko siellä Vuodatus nurin? Jäi sinun sivusi auki moneksi tunniksi kun kuuntelin useamman kerran valintasi ja vihdoin saatuani aikaiseksi kommentoida se heitti erroria. Tulen katsomaan.
Ai niin. Sellaisia musiikinoptettajia olisi muuten saanut olla useammallakin 😉
“I-i-i-i-i will always hate Youuu…?” Onhan se melko epäuskottava ja venytetty. Miten olisi muuten sellainen vanha kunnon ärsytysklassikko kuin “Huopikkaat, huopikkaat…”?
H.M.Juhani Hämeenjussi,
Tuo huopikassysteemi pääsi muuten listoille! Se soi Halo Efektin blogissa. Käyppä kuuntelemassa 😉
on kyllä aika hirveä, eihän sitä voinut alkusekuntia pidemmälle kuunnella 😀
Juanita,
No ei voi ei! Ja ajatteles miten paljon tuokin on saanut radiosoittoa vuosien varrella. Voi niitä kiristäviä sekunteja!