That’s me!

Tupsahti Savisudilta tämä haaste tunnistaa itsensä tai ehkäpä antaa teille tunnistusvinkkejä. Lueskelin tuossa muinoin opiskeluaikana tehtyä kurssijulkaisua, mutta ei siellä näihin fyysisiin ominaisuuksiin kovin paljoa vinkkejä annettu. Paitsi “Voi mitkä nilkat naisella!”

1. Olen siis ripakinttuisten sukua, kuten tuossa kurssijulkaisussa jo viitattiin. Luisevat, lihaksittomat ja pitkät koipeliinit, joilla harpon pitkin askelin eteenpäin. Lihotessa kertymiä syntyy hartioiden ja alavatsan välillä, jenkkakahvoista pömppikseen, vaa’an kääntyessä toiseen suuntaan laihdun sieltä  koivista.
2. Pituus on keskivertoa hieman pidempi eli 173 cm. Ei mikään koikkeliini, mutta silti meidän perheen pisin nainen.
3. Keväisin kerään huikean määrän pisamia kasvoihini, jotka kesän myötä loiventuvat syväksi rusketukseksi. Useimmiten omaan hieman väriä kasvoillani, tosin tällä hetkellä taidan olla kalpea kuin haamu. Minulla on sydämen muotoinen syntymämerkki kasvoissani.
4. Pisamat sen jo kertovat, että olen myös punatukkaisten sukua. Joskus silloin nuorena se oli tumman kastanjan punainen luonnostaan, nykyisin kemiallisten väriaineiden ansiosta tumman mahongin punainen. Tai jotain vastaavaa.
5. Minulla on lähes Susan Boyle-kulmakarvat. Tosinainen ei nypi!
6. Lukulasit unohtuvat päähäni jopa niin, että huomaan ajavani autoa ne päässä. Käynti silmälääkärillä riittäisi…
7. Pukeuden miten sattuu. En siis ole trendisetteri tai muotioikkuilija. Useimmiten rentoa, reipasta ja lämmintä. Pääasiassa lämmintä. Kesän alkaessa vaihdan shortseihin ja housuihin palaan sitten syksyllä. Huolestuttavasi väriskaala on muuttunut mustaan, mutta löytyy tuolta vielä räväköitä pinkkejä, aniliinin punaisia ja violetteja vaihtaa päälle sekä metsän vihreää.
8. Mukana kulkee aina kamera tai kaksi. (No senhän te jo tiesittekin.) Olen siis yksi niistä, jotka pyörivät määrätietoinen katse silmissään etsien kuvakulmia mitä ihmeellisimmistä paikoista. Ihmisiä en julkisilla paikoilla kuvaa, joten siinä mielessä voitte olla rauhassa. Kasvikuvaamassa minua ette kovin usein saa kiinni, sillä minullahan on ne salaiset paikat. Salaiset puutarhat, joissa muutun pikkurilliseksi ja kömmin kasvien sisään kameroimaan.
9. Kamerasta huolimatta harpon useimmiten määrätietoisesti kovaa vauhtia eteenpäin sivuilleni vilkuilematta. Tai se saattaa näyttää siltä. Todellisuudessa havannoin jatkuvalla superskannauksella ympäristöä ja äkkipysäyksillä nappaan sen kuvan tilaisuuden sattuessa.
10. Häpeäkseni täytyy tunnustaa, että ajan autoa ja kovaa. Joten saatat nähdä minut liikenteessä, jos kerkiät. Täällä pääkaupunkiseudulla käytän kuitenkin joukkoliikennettä aina liikkuessani. Entisessä duunissa auto oli välttämätön olla olemassa ja en vain osaa luopua siitä. Pidän siitä tunteesta, että voin lähteä milloin haluan ja minne haluan. Maksan siis turhasta aika sievoisia summia vuoden mittaan. Tosin nykyisessäkin duunissa tarvitsen sitä aina silloin tällöin, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Kierre. Puolustukseksi sen verran, että se on pienipäästöinen ja kuluttaa vähän polttoainetta.
11. Normaalioloissa saatan heittäytyä aivan vieraiden ihmisten kanssa juttusille. Tai oikeastaan usein vain ihmiset alkavat juttelemaan minulle. Siitä en ole koskaan päässyt selvyyteen mistä se johtuu, sillä en todellakaan koe olevani kovin ulospäin suuntautunut. Tosin sanovat minun olevan hymyilevä ja yleensä iloisen oloinen. Viime aikoina en ole ollut.
12. Saatat nähdä minut joissain lehdissä tai muussa mediassa antamassa asiantuntijalausuntoja, mutta silti et muista että se olin minä. Tänä vuonna on onneksi saanut olla rauhassa.
13. Viimeisen kolmen vuoden aikana olen suorittanut täydellisen muodonmuutoksen kasvattamalla hiukseni jälleen pitkiksi (puolipitkät tällä hetkellä). 18 vuotiaana leikkasin ne tuolta persuksien takaa roikkumasta aivan lyhyiksi kerrasta ja siitä saakka olivat lyhyet ja usein jonkin sortin kiharalla. Nyt ne ovat jälleen suorat ja annan niiden hulmuta tuulesta ja tuiskusta välittämättä. Runsashiuksisena on jälleen mukava olla. Tämä muodonmuutos on onnistunut varsin hyvin. Tässa jokin aika sitten, eräässä tilaisuudessa, eräs vanha tuttu tuli esittelemään itsensä kunnes kesken toimenpiteensä tajusi kenestä oli kyse.  Samaisessa tilaisuudessa myös muutamalla muulla näytti lyövän hetken tyhjää. Ja minullakos riitti lystiä 😀
14. Huomenna ne saattavat olla jälleen lyhyet…

Tämä meemi on levinnyt jo niin hyvin, että en haasta ketään. Toki voit tehdä, jos siltä tuntuu. Myös sinä Susupetal!