That’s me!

Tupsahti Savisudilta tämä haaste tunnistaa itsensä tai ehkäpä antaa teille tunnistusvinkkejä. Lueskelin tuossa muinoin opiskeluaikana tehtyä kurssijulkaisua, mutta ei siellä näihin fyysisiin ominaisuuksiin kovin paljoa vinkkejä annettu. Paitsi “Voi mitkä nilkat naisella!”

  1. Olen siis ripakinttuisten sukua, kuten tuossa kurssijulkaisussa jo viitattiin. Luisevat, lihaksittomat ja pitkät koipeliinit, joilla harpon pitkin askelin eteenpäin. Lihotessa kertymiä syntyy hartioiden ja alavatsan välillä, jenkkakahvoista pömppikseen, vaa’an kääntyessä toiseen suuntaan laihdun sieltä  koivista.
  2. Pituus on keskivertoa hieman pidempi eli 173 cm. Ei mikään koikkeliini, mutta silti meidän perheen pisin nainen.
  3. Keväisin kerään huikean määrän pisamia kasvoihini, jotka kesän myötä loiventuvat syväksi rusketukseksi. Useimmiten omaan hieman väriä kasvoillani, tosin tällä hetkellä taidan olla kalpea kuin haamu. Minulla on sydämen muotoinen syntymämerkki kasvoissani.
  4. Pisamat sen jo kertovat, että olen myös punatukkaisten sukua. Joskus silloin nuorena se oli tumman kastanjan punainen luonnostaan, nykyisin kemiallisten väriaineiden ansiosta tumman mahongin punainen. Tai jotain vastaavaa.
  5. Minulla on lähes Susan Boyle-kulmakarvat. Tosinainen ei nypi!
  6. Lukulasit unohtuvat päähäni jopa niin, että huomaan ajavani autoa ne päässä. Käynti silmälääkärillä riittäisi…
  7. Pukeuden miten sattuu. En siis ole trendisetteri tai muotioikkuilija. Useimmiten rentoa, reipasta ja lämmintä. Pääasiassa lämmintä. Kesän alkaessa vaihdan shortseihin ja housuihin palaan sitten syksyllä. Huolestuttavasi väriskaala on muuttunut mustaan, mutta löytyy tuolta vielä räväköitä pinkkejä, aniliinin punaisia ja violetteja vaihtaa päälle sekä metsän vihreää.
  8. Mukana kulkee aina kamera tai kaksi. (No senhän te jo tiesittekin.) Olen siis yksi niistä, jotka pyörivät määrätietoinen katse silmissään etsien kuvakulmia mitä ihmeellisimmistä paikoista. Ihmisiä en julkisilla paikoilla kuvaa, joten siinä mielessä voitte olla rauhassa. Kasvikuvaamassa minua ette kovin usein saa kiinni, sillä minullahan on ne salaiset paikat. Salaiset puutarhat, joissa muutun pikkurilliseksi ja kömmin kasvien sisään kameroimaan.
  9. Kamerasta huolimatta harpon useimmiten määrätietoisesti kovaa vauhtia eteenpäin sivuilleni vilkuilematta. Tai se saattaa näyttää siltä. Todellisuudessa havannoin jatkuvalla superskannauksella ympäristöä ja äkkipysäyksillä nappaan sen kuvan tilaisuuden sattuessa.
  10. Häpeäkseni täytyy tunnustaa, että ajan autoa ja kovaa. Joten saatat nähdä minut liikenteessä, jos kerkiät. Täällä pääkaupunkiseudulla käytän kuitenkin joukkoliikennettä aina liikkuessani. Entisessä duunissa auto oli välttämätön olla olemassa ja en vain osaa luopua siitä. Pidän siitä tunteesta, että voin lähteä milloin haluan ja minne haluan. Maksan siis turhasta aika sievoisia summia vuoden mittaan. Tosin nykyisessäkin duunissa tarvitsen sitä aina silloin tällöin, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Kierre. Puolustukseksi sen verran, että se on pienipäästöinen ja kuluttaa vähän polttoainetta.
  11. Normaalioloissa saatan heittäytyä aivan vieraiden ihmisten kanssa juttusille. Tai oikeastaan usein vain ihmiset alkavat juttelemaan minulle. Siitä en ole koskaan päässyt selvyyteen mistä se johtuu, sillä en todellakaan koe olevani kovin ulospäin suuntautunut. Tosin sanovat minun olevan hymyilevä ja yleensä iloisen oloinen. Viime aikoina en ole ollut.
  12. Saatat nähdä minut joissain lehdissä tai muussa mediassa antamassa asiantuntijalausuntoja, mutta silti et muista että se olin minä. Tänä vuonna on onneksi saanut olla rauhassa.
  13. Viimeisen kolmen vuoden aikana olen suorittanut täydellisen muodonmuutoksen kasvattamalla hiukseni jälleen pitkiksi (puolipitkät tällä hetkellä). 18 vuotiaana leikkasin ne tuolta persuksien takaa roikkumasta aivan lyhyiksi kerrasta ja siitä saakka olivat lyhyet ja usein jonkin sortin kiharalla. Nyt ne ovat jälleen suorat ja annan niiden hulmuta tuulesta ja tuiskusta välittämättä. Runsashiuksisena on jälleen mukava olla. Tämä muodonmuutos on onnistunut varsin hyvin. Tässa jokin aika sitten, eräässä tilaisuudessa, eräs vanha tuttu tuli esittelemään itsensä kunnes kesken toimenpiteensä tajusi kenestä oli kyse.  Samaisessa tilaisuudessa myös muutamalla muulla näytti lyövän hetken tyhjää. Ja minullakos riitti lystiä😀
  14. Huomenna ne saattavat olla jälleen lyhyet…

Tämä meemi on levinnyt jo niin hyvin, että en haasta ketään. Toki voit tehdä, jos siltä tuntuu. Myös sinä Susupetal!

23 comments on “That’s me!

  1. Jotenkin olin ajatellut, että olet pieni ja tummatukkainen. Hmm, puhutko sinä nyt totta?

    Vai ajat sinä kovaa! Niin minäkin. Tosin se riippuu bussikuskista, mutta suurin osa heistä päästelee ihan reipasta vauhtia.

    Heh, sinä olet eka, joka haastoit minut. Vastaan kyllä, tosin niiden neljän silmän lisäksi minulla ei ole juurikaan erityistuntomerkkejä.

  2. Ai sinäkö se oletkin! :o)

    Kiva kun vastasit ja haastoit SusuPetalin! Taisi olla sinun mahonginpunainen hiuspehko joka tuossa kaupungilla vilahti just toissaehtoona.

  3. Susupetal,
    Pakkohan tässä asiassa on nyt puhua totta kun kerran Realistinen Optimisti-Timokin on minut livesti nähnyt! Ja Haloefekti ja Hamalainen varmasti oikaisivat, jos alkaisin väittämään olevani pieni ja lempeä!

    Se pieni ja tumma on muuten Elegia, joten älä nyt sotke meitä keittiössä😉

    No ei ne varmaan ole uskaltaneet haastaa sinua niiden neljän silmäsi vuoksi! Pelkäävät mitä muuta tupla-triplasarjoja sieltä vielä paljastuu…😉

    Savisuti,
    No minä vaan🙂 Toissaehtoona vilahti ja eilen välähti siellä sun täällä😀

    Kari,
    Hyvin arvattu😀 En autoile Oulussa päin kovin usein, siis öh… olen kai kerran autoillut siellä päin, viimeksikin mentiin julkisilla. Liian kaukana!

  4. Tässä oli niin tarkkaa kuvausta, että näiden kohtien edetessä NÄIN sinut silmilläni.. Parasta oli tuo hiuskertomus ja Susan Boyle-kulmakarvat, mikä yhdistelmä!

  5. H.M.Juhani Hämeenjussi,
    Kiitos, kun olit niin armelias heikkouksieni julki tuomisessa😀

    Sooloilija,
    Heh… En mä sentäs mikään karvapallero ole…😀

  6. No niin, nyt jos eksytään Marketanpuistoon (tai jään autosi alle, kun kaahaat ylinopeutta) samaan aikaan niin ainakin minä tunnistan sinut! Muistinkin, että mainitsit joskus olevasi punatukka, mutta olin mieltänyt sinut lähinnä kääpiöksi (tai siis lyhyeksi, vaikkapa 160 senttiseksi). Olikin siis ylläri, että sinulla riittää säärtä😀

  7. Elegia,
    Kaippa niitä retkiä mestoille joutuu kohta alkaa harkitseen, jos nämä kelit tähän malliin lämpenevät. Lupaan olla hurjastelematta päällesi! En millään muotoa halua viimeisten sanojesi olevan: Lepis, minkä teit! Ja minähän välttelen autoilua pääkaupunkiseudulla, joten voit polkea turvallisin mielin. Onhan sinulla kypärä, onhan???

    Minähän muutun lilliputiksi tarpeen vaatiessa😉

  8. Tuima,
    Voiko siitä vieläkään olla varma, jos tämä olikin kaikki sittenkin huijausta kuten Susupetal epäilee😉

  9. Punatukkainen, pitkähkö koipeliini, joka ajaa lujaa ja antaa asiantuntijalausuntoja mediassa. Jahhah ! Älä aja ojaan tai onnesi ohi kuitenkaan.

    Olen laiska enkä jaksa laittaa omaan blogiini tätä, joten laitan tämän tähän (hah):

    1.Pukeudun ulos lähtiessäni, kotioloissa olen mielelläni vähissä vaatteissa.
    2 Vaatteissani on aina kissankarvoja, joten allergiset saavat aivastelukohtauksen minut tavatessaan. Itseänikin joskus aivastuttaa, ne karvat.
    3. Liikun mielelläni: metsissä, kaduilla, vesillä ja olen rakastunut kaupunkiin, jonka läpi virtaa joki.
    4.Ajan polkupyörällä tosi mielelläni. Polkupyöräni on ruskea norjalainen city-retkipyörä.
    5.Kuljen usein ajatuksissani, voin vaikka törmätä vastaantulijaan tai olla huomaamatta tuttuja.
    6. Puhun itsekseni. Kotona seinillekin.
    7.Hiukset ovat tummat, tuuheat ja välillä pitemmät, kesäaikaan lyhyehköt, koska ne on niin paksut ja tulee liian kuuma, jos ne on pitkät.
    7.Minulla on harmaita hiuksia ja odotan niitä innostuneesti, koska ne ovat kiharoita kuten lapsena.
    8.Olen reilu, pehmeä ja suurpiirteinen, myös kokoni puolesta.
    9.Rakastan kuvia ja visualisoin usein, jopa ajatuksenikin ja toistenkin. Jos pelkällä mielikuvituksella voisi elää ja rikastua, olisi jääkaappi aina täynnä ja tilillä paljon rahaa.
    10.Käyn harvoin kapakassa ja juon silloin useimmiten keskiolutta. Kylmänä, ilman jäitä. Juon olutta kotonakin, toisinaan.
    11. Juon päivittäin paljon vettä sekä kivennäisvettä. Pullo on aina siellä, missä minäkin.
    12. Sanani ovat joskus kömpelöitä ja kulmikkaita, vaikken olisi vihainenkaan. Osaan kiroilla, tarvittaessa.
    13. Elämä tuntuu siltä kuin se olisi juuri sopivasti pehmennyt ja muokkaantunut takki, jonka voi vetäistä päälleen satoi taikka paistoi.

  10. Krisu,
    Tottakai!😀

    Hirlii,
    Ojaan olen ajanut vain kerran (knock knock, knock the wood) ja onni meni jo!

    Komea kuvaus ja vähemmän laiska! Joutaisit siis postaamaan omaan blogiisikin😉
    Mistä se johtuu, että te Turkulaiset aina niin rakastatte sitä paikkaa niin kovin… Tosin Jyväskylässäkin menee joki…
    Tuo 9 pätee täälläkin. Samoin kymppi, mutta juon siideriä. Ja 11, ilman kivennäistä. Sitten tuosta kahdennestatoista kohdasta puhumattakaan🙂

  11. Pingback: Tanssii Tähtien Kanssa/Dances With Stars « susupetal art gallery

  12. Pingback: lepis by susupetal « Parallel Lines

  13. Pingback: So lovely… so-o-o-o-ooooo! | Parallel Lines

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s