Kenen idea se oikein oli, että aloitan kuvaamaan niitä luonnonkasveja ja samalla yritän opetella tunnistamaan niitä??? Eihän tästä tule mitään! Tänäkin iltana olen tuntitolkulla yrittänyt tunnistella ja koska kesken ei voi jättää, niin löydettävähän se oli! Alku vaikuttaa aina varsin helpolta; tämähän on joku tädyke… aukaisen kasvion ja boom! Tiedättekö kuinka monta tädykettä meillä kasvaa, kysyn vaan! Aikasen monta, on kuulkaas lehtoo, orpoo, pohjan, vapua, loistoo, mätästä, rohtoo, nurmee, vuoree, luhtaa, ojaa, etelää, konnaa, vettä, tahmaa, ketoo, kevättä, hoikkaa, muukalaista, peltoo, kiiltoo, himmeetä, persialaista, kaukasialaista, murattia, rantaa, tähkää ja puutarhaversiot päälle! Vaivalloisen tunnitamisen jälkeen toteankin postaamakseni aikomani kuvan olevan aivan paska!
– paskakuva –
Kirjahyllystä löytyy metrin verran kasvikirjoja ja silti tämä on äärettömän vaikeaa. Niitä on jo sen verran että viime viikolla kuulin kommentin: “Kirjahyllyä katsellessa luulisi jonkun ituhipin asuvan täällä”! Nettikasvioilla ei oikeastaan tee mitään, sillä suurimmassa osassa kuvat ovat varsin pieniä ja huonosti luettavissa. Joten ei auta kuin turvautua noihin kirjojen teksteihin kuten: saattaa olla paljas tai karvainen, ehytlaitainen tai matalahampainen, lapa puikea – pitkulainen tai usein herttatyvinen, isoryhäinen – luiskahampainen… arrrghhh… vähemmästäkin epämääräisyydestä sekoaa.
Miten ihmeessä mä olen jokus saanut jonkun luonnonkasviherbaarion kerättyä, tunnistettua ja vielä hyväksytettyä! No syötin sille sijaiselle, joka joutui sen tarkastamaan vakkari maikkojen kieltäydyttyä kunniasta (kai ne tiesi sen olevan aivan luokattoman huonon), sen vanhan stoorin lapsuuden traumoista. Osahan teistä on tämän jo kuullut, joten nyt voi lopettaa lukemisen. Lapsuuden traumat luonnonkasvien suhteen tulevat tietysti siitä, kun joka talvi minulle siellä pienessä keskisuomalaisessa kylässä luvattiin kesälomamatkaa Helsinkiin ja Linnanmäelle, kesän koittaessa löysin itseni jostain lapista itikoiden syötävänä prässäilemässä pakettiauton perässä kasveja serkkujen herbaarioihin. Ja vieläkään en ole päässyt Linnanmäelle!
Edit 14.7.2009 Vaiheinen kirjoittaa muuten luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen puolesta asiaa.
Parallel Lines 