Kauneus on katsojan silmässä
Pitihän ne käydä katsastamassa, kun kerran kaikki muutkin kävi. Siis ne Kaisa Korven Eeden VI -tilateoksen 100 000 gerberaa Helsingin Rautatientorilla.
– 1, 2, 3…117…5431…13201…99998, 99999, 100000 –
Hesarissa Taiteilija Korpi kertoo haluavansa taideteoksellaan kiinnittää huomiota ympäristön viihtyvyyteen ja luonnon vaikutukseen ihmisen hyvinvointiin. Tätä kohtaa en aivan ymmärtänyt, mitä tekemistä kasvihuoneessa lisävalotuksen avulla kasvatetuilla leikkokukkien emotaimilla on luonnon kanssa! Ei nähdäkseni yhtään mitään. Toki jonkinsortin ekologinen ajattelumalli tässä toteutuu, koska Turkulainen Lepolan puutarha oli lahjoittanut gerberat teokseen vaihtaessaan emotaimikasvustonsa, kuten tekee aina muutaman vuoden välein. Teoksessa kukat toki toivat iloa ja viihtyisyyttä usealle kaupunkilaiselle sekä turistille, toiset menivät kananlihalle. Ja siellä surranneista kameroista päätellen, myös usealle kuvaavalle. Myös ruukkujen jakaminen kaupunkilaisille teoksen päätyttyä on ilahduttava teko. Olisi ollut sääli, jos nuo olisi tuolta kauhakuormaajalla roudattu kaatopaikalle. Luontoa sanana, en kyllä tämän teoksen yhteydessä käyttäisi. Eihän gerberat ole meillä edes kesäkukkina käytettyjä, vaan jostain (tod.näk. Hollanista) tuotuja leikko ja ruukkukasveja.
Mitä sitten ympäristön viihtyvyyteen tässä tapaukessa tulee, niin Helsingin Rautatientori on hoitoluokitukseltaan varmasti niitä ykkösalueita mitä tästä maasta löytyy! Torit ja aukiot kuuluvat kaupunkisuunnitteluuan ja torien ympärille kaupungit aikoinaan syntyivätkin. Tosin tämä tori oli alunperin kaavoitettu rakennuskäyttöön, mutta rautatieaseman myötä se päättettiin jättää aukioksi. Rautatientori on nykyisin varsin merkittävä erilaisten tapahtumien pitopaikka, eikä mitenkään epäviihtyisä. Olisiko tämä teos sitten pitänyt vielä johonkin lähiöön, jotta viihtyisyysaspekti olisi noussut potenssiin. Tuskin, eihän sitä olisi kukaan nähnyt.
Kaupunkiluonnolla, niin luontaisesti levinneellä kasvillisuudella kuin istutetuilla puilla ja pensailla, onkin sitten varsin suuri merkitys ihmisen hyvinvoinnille. Ne sitovat pölyä ja ilmansaasteita (täysikokoinen puistolehmus sitoo 9 kg hiukkasia/vuosi), luovat varjoa, niillä on kaupunkikuvallinen ja arkkitehtooninen merkitys, ne vaikuttavat meidän psyykkeeseen ja hyvän olon tunteeseen ja erilainen kasvillisuus kaupunkiympäristössä toimii myös ekologisena käytävänä pieneliöille, linnuille sekä nisäkkäille. Sain tässä hiljattain lahjaksi Arto Kurton ja Leena Helynrannan kirjoittaman kirjan ‘Helsingin kasvit‘ ja siinä kerrotaan, että Helsingissä kasvaa nykyisin viljelemättä hieman yli tuhat putkilokasvilajia. Tuo on varsin suuri määrä kaupunkioloihin meidän leveysasteilla! Luonnon monimuotoisuutta siis löytyy kaupunkiympäristöstä aivan ‘omasta takaa’.
Taidetta – joka tapauksessa
Taide-elämyksenä ‘Eeden VI’ oli, teoksen hetkellisen luonteen omaisesti, hetkellisesti viihdyttävä. Gerberat ovat kauniita, mutta varsin yksitotisia kasveja. Lajikevalikoima oli suuri, ainakin toistakymmentä eri lajiketta, ja värikirjo näyttävä. Gerberoiden asettelu labyrinttimäiseen muotoon loi mahdollisuuden päästä lähelle noita erivärisiä kukkia. Tosin olisi ollut hauska nähdä teos ilmasta käsin. Silti otan gerberat mieluimmin marraskuun loskassa maljakkoon piristämään tuota pimeyttä.
Linkkejä:
Komeita gerberakuvia Preivillä ja Susupetalilla
Parallel Lines 
Hyvä kritisoiva kommentti! Monia viisaita ajatuksia, joita itsekin olen miettinyt. Sama tai samanlainen teos oli jo viime vuonna (tai sitten edellisenä) Turun tuomiokirkon edessä. Saa nähdä, ovatko ihmiset Helsingissä yhtä ahneita kuin täällä Turussa. Kukat eivät saaneet olla paikoillaan edes näyttelyä loppuun, vaan ihmiset alkoivat hamstrata niitä sylikaupalla jo tunteja ennen.
Kiitos Uuna,
Hieman arvelutti, että millainen ärähdys tästä nousee… Mutta mukava kuulla, että kuitenkin on saman mielisiä. No, jos ne kukat kerran saa lahjoituksena puutarhalta, niin kai se gerbera on sitten aivan näyttävä tuollaisiin teoksiin. Hamstraus oli kai aika kauhia, mitä lehtiin on uskominen. Tori alle tunnissa tyhjänä. Hui.
Vau! Oli varmaan tosi upea näky,mun mielestä gerberat on tosi nättejä!
Yaelian,
Oli se upea näky! Ei voi valittaa. Ja siinä mielessä hyvä, että kesti vain muutaman päivän ettei silmä turru tuohon iloitteluun.
Rautatientorille saisi mielestäni tuoda kukkien sijaan enemmän penkkejä reunustoille tai ylipäänsä penkkejä, nythän siellä on vaan jotain betonilaatikoita. Mutta kaipa sellainen saisi aikaan epämääräistä joutilaisuutta kaupunkilaisissa.
Minusta oli hyvä, että ne gerberat olivat siellä, sain kesän kukkakuvat kerralla kameraan 🙂 Taiteesta en osaa sanoa mitään, minä vaan aina mietin, kuinka paljon tuollainen kaikki maksaa ja mitä sillä rahalla olisi saanut ja silleen menee ilo aika monesta asiasta.
Susupetal,
Penkkejä sinne todellakin kaivataan! Eihän siellä nykyisin taida voida istuskella kuin Aleksis Kiven patasaan nurkilla. No, se epämääräinen joutilaisuus olisi tuossa paikassa aivan sallittua, jos vaikka bussia odottelisi 😉
Oli se hyvä teos, ei siinä mitään. Tuota luonto-sanan käyttöä vain ihmettelin… 🙂 Vaikka kasvit olivat lahjoituksena saatu, niin ei kai niiden kuljettaminen Turusta ilmaista ole ja tuollainen määrä tuskin yhteen rekkaan mahtuu + jatkuva vartiointi + kasteluvesi + HKR:n työpanos + + + ?
Tuonne kyllä eksyisi, perhonenkin.
Hamalainen,
Pehonen saattaisi olla varsin yksinäinen tapaus tuolla…
Hieno kuva !
Kävin siellä ystäväni kanssa, jonka vaikutuksesta/johdosta on tieni kasvien/kukkien maailmaan alkanut. Elin liian kauan sellaisen tunteen vallassa etten selviä yksikertaisestakaan viherkasvista, että siitä ei tule mitään. Ei siitä tahtomalla tulekaan. Se vain sitten alkaa tapahtua.
Kukkien tuominen ihmisten lähelle, niiden kanssa eläminen, on hieno kokemus. Se, että juuri rautaiteasema oli kukitettu, miksei sitten jokin muu paikka? Kasvien, puiden ja kaupunkipuutarhojen, puistojen merkityksistä on onneksi paljon tutkimuksiakin jo, toivottavasti kaaavoitus ja intomieliset rakentajat sen ymmärtävät myös. Nämä asiat ovat myös hyvin pinnalla Turussa, jossa on vaarana että kaupunkiluonto, puistot tuhotaan tehorakentamisen vuoksi.
Luonto Taide on ehkä tätä performanssityylistä koristamista hetkeksi, kun voitaisiin oikeasti keskittyä sellaisen kaupunkitilan pysyvään luomiseen, jossa viheralueet/puistot säilyvät ja että kerrostalojenpihoilla voi jopa kasvattaa marjapensaita, kuten tänään havaitsin täällä Helsingissä.
Hirlii,
Hieno vastine! Tarvitaan me näitä performanssejakin.
Viheralueet kärsivät jälleen tämän taantuman myötä, kuten viime laman aikoihinkin. Jo nyt on merkkejä, ainakin täällä Espoossa näytetään säästettävän ensimmäiseksi viheralueiden ylläpidossa. Viime laman aikaan, ja vielä siellä Turussa, lanseerasivat termin: luonnonmukainen vheralue! Se tarkoitti sitä, että kalliilla joskus rakennetut viheralueet jätetiin leikkaamatta. Tässäpä olisi hyvä postauksen aihe 😉
Marjapensaita voidaan hyvinkin istutella kerrostalojen pihoihin esim. aidanteiksi. Olen myös nähnyt niitä jossain. Kai niiden hoidon hankaluus vähentää intoa niiden lisäämiseen. Toivossa on hyvä elää.
Urbaani ihminen on siis vieraantunut luonnosta jo niin paljon että ulkomailla kasvihuoneessa tuotettu Etelä-Afrikasta peräisin oleva leikkokukkatyyppinen kasvi (joka ei kuulu Suomen luntoon), joka joudataan halki Euroopan kylmäkuljetuksena tuhansia kilometrejä – saa aikaan ihastuksen kiljahduksia.
Sopii kyllä kysyä onko tällainen ympäristöteko…
Silminnäkijät kertovat Vartti- ja Taloussanomat-lehdissä, että poliisi antoi sakot miehelle, joka oli ajanut autonsa ja peräkärrynsä Rautatientorille. Sakkojen lisäksi kukkarohmu keräsi paheksuvia katseita paikalla olijoilta.
HaloEfekti,
No tätähän tämä! Urbaanin ihmisen luontokokemukset ovat varsin rajallisia.
Ympäristöteko tämä ei missään tapauksessa voinut olla! Hui, toivottavasti missään ei edes niin mainosteta.
Kuvan kuvakulma on hyvä. Kirjoituksesi kriittinen tähän “luontotekoon” Olisipa rakennettu tilataiteeksi oikea kukkaketo, siis luonnonkukista tai valittu alunperin joku oman maan kukka.
Luulisi gerberojen olevan samaa sarjaa, kuin lupiinien. Eivät nekään kuulu Suomen luontoon, vaan maahanmuuttajia.
Maljakossa gerbera on nätti. Ostankin joskus.
Kiitos Aimarii,
Piti taas sotkea housut, jotta tuohon kuvakulmaan taipui 😉 Oikea kukkaketo tuossa rautatientorin tilassa on kutkuttava ajatus. Suorastaan herkullinen. Eiköhän pistetä kansalaisaloite vetämään. Siinä olisi oppia ikä kaikki, kaikille!
Gerberat eivät taida onneksi kestää talven pakkasia, joten niiden leviäminen tyssää siihen.
Maljakossa nätti ja oivallinen kuvauskukka 🙂
Oli varmaan kaunista katseltavaa, mutta niinkuin aimarii sanoi, niin luonnonkukistahan olisi tullut vieläkin kauniimpi.
Samalla tuotu esiin, kuinka paljon suomessa kasvaa tosi kauniita kukkia.
Kyllä ihmiset ovat tosi ahneita hamstraamisessa, hui olkoon sellasta!
Oli se kaunista katseltavaa, Harakka! Tuo luonnonkasviajatus on suorastaan jännittävä!
Samaa mieltä luonnonmukaisuudesta, mutta sopivat hyvin kaupunkimaisemaa kaunistamaan.
Ja nyt kaunistavat helsinkiläisiä parvekkeita ja terasseja.
Arleena,
Monelle niistä iloa tuli, vaikka rohmut veivätkin paljon. Hauskin oli ehkä niiden läheisen rakeennustyömaan miesten koristama työmaa. Oivallista!
Jep. Hyvä postaus.
Olen samaa mieltä tuosta “luonnosta”. Toki taiteilijalla voi olla oma semanttinen tarkoituksensa, mutta on tuossa sekin pointti, että ihminen on nykyään sen verran vieraantunut luonnosta, että suunnilleen kaikki mikä kasvaa on jotenkin luontoa. Sama ongelma on toisenkin termin kanssa – muissa yhteyksissä – eli kun puhutaan ympäristönsuojelusta, niin äkkiä joku ymmärtää tokaista, että “on se niin kamalaa kun ihmiset roskaavat nurkkiaan”.
Yksi keskeinen ajatuksellinen ongelma on se, että teollistunut ihminen näkee luonnon pelkästään luonnonvarana, jota voidaan käyttää milloin mihinkin tarkoituksiin. Tähän kategoriaan istuvat myös ruukussa kasvatetut kukat ihan sujuvasti.
Hmm… siitä en ole ihan samaa mieltä, että Rautatientori olisi jotenkin vähemmän epäviihtyisä. Ja sitä paitsi siirtäisin ne kaikenlaiset kaljatelttafestivaalit siitä historiallisesta maisemasta jonnekin ihan muualle.
En tuota teosta nähnyt, mutta pelkkä ideakin noin taideteokseksi on komea.
Vaiheinen,
‘Kaikki mikä kasvaa on luontoa’ näyttää olevan näille pääkaupunkiseudun asukkaille osittain jo valitettavaa todellisuutta. Enpä tiedä mistä johtunee, sillä onhan täälläkin vielä mielin määrin oikeaa luontoa.
Tuota ihmisten nurkkiaan sotkemista en ole onneksi vielä kuullut. Onhan se kamalaa! Että noin tuumailevat. Tosin omaan lähipiiriini kuuluu ihmisiä, joille on vain pikkuhiljaa sitkeästi opetettava näitä asioita. Ja siivottava välillä 😉
Aukiona se rautatientori ei ole ollenkaan huono, sitä tarkoitin tuolla epäviihtyisältä. En ole siellä paljoa koskaan hengaillut, joten en sitten taida oikeasti tietää. Aukio aukiona!
Piti vertailun vuoksi käydä vilkaisemassa, että miten olit näitä gerberoita tullut kuvanneeksi. Kuvakulma on ihan mainio ja siinä yhdistyy hienosti kasvi ja paikka. Kuvauskohteena gerbera on varmaankin vähän kuin ruusu, josta on todella vaikea ottaa sellaista kuvaa, jota joku ei ole jo ottanut aikaisemmin. Siinä mielessä mustikat, hillat, yms. ovat suomalaiselle paljon parempia kuvittavia niiden luonnollisessa ympäristössään.
Jos palataan itse artikkeliin, niin kuvan yhteyteen kirjoitettu teksti tuntui paljon vahvemmalta kuin kuva. Ihan hyvä, että tapahtuman herättämiä tunnelmia puidaan kaikista näkövinkkeleistä. Jos tätä tapahtumaa pitäisi mielestäni jostain kritisoida, niin miksi sen piti kestää vain alle viikon. Kesä kuitenkin kestää virallisesti kolme kuukautta ja siinä mielessä olisi ollut ihan kiva saada torilla jotain pitkäkestoisempaa piristystä.
Juha Ylitalo,
Säilöin ne loput gerrberakuvat talvea varten, myös lähikuvat. Tuo on niin totta, että gerbera on kuin ruusu ja kuvia miljoonia. No aina ei tarvitse ottaa origenellia kuvaa jos se on muuten onnistunut. Kaikkihan on muutenkin tässä maailmassa jo keksitty.
Olisi varmaan ollut hankalaa ylläpitää tuota gerberamerta pidemmän aikaa, ruukuissa kun olivat. Tosin mahdollisuuksia olisi monia 🙂
Niiden luonnonkasvien kuvaamisessa on vain se ongelma, että kun ei tunne niitä kovin hyvin niin aika menee sitten sellaillessa kasvikirjoja ja tunnistellessa. No, oppia ikä kaikki 😉