Joulukaruselli – Christmas Carousel – 2

Hyvän tuulen biisin siivittämänä on mukava lähteä tien päälle. Tämä Chris Rean joululaulu ‘Driving Home for Christmas‘ on vuodelta 1988 ja löytyy ‘New Light Through Old Windows‘ -albumilta. Tosin se oli jo julkaistu pari vuotta aiemmin, mutta hieman parannellusta versiosta tuli myöhemmin suuri hitti.

With Chris Rea‘s relaxed song it’s time to go home. ‘Driving Home for Christmas‘ was released at 1988 on ‘New Light Through Old Windows‘ album. Actually it was released couple years earlier, but this remastered version became huge hit.

– Driving Home for Christmas –

Social distancing – Day 129

Mikä on parempaa tekemistä sateisen siivouspäivän piristykseksi kuin retki Taidelaitos Haihatukseen. Tämän vuoden reissusta teki speciaalin kun kaatosateessa kohtasin Realistinen optimisti -blogin Timon ja Tarjan Haihatuksen parkkipaikalla ja siitä siirryimme nopeasti sisätiloihin tämän kesän ‘Avantgardevekkula 2020‘ -kesänäyttelyyn tutustumaan. Kaikista mukavinta oli kuitenkin tavata tämä mukava pariskunta blogin takaa ja vihdoin sympaattinen Tarja. Timon kanssa ensitapaaminen oli joskus vuonna 2009 Vaasassa. 

Värikäs, ellei jopa väri-iloitteleva näyttely oli mielestäni hyvä. Sisältä ja ulkoa löytyi paljon ihmeellisiä ‘ikiliikkujia’, naivistisia teoksia, taidokkaasti kierrätettyjä muovipusseja, leluja ja villalankaa. Puutavarasta ja sulista puhumattakaan. Monipuolinen näyttely oli laajentunut Haihatuksen kellariin, josta löytyi tämän vuoden suosikkeihini noussut Benjamin Nozdrachevin installaatio. Ulkoalueilta löytyi myös uusia alueita kartoitettavaksi ja pienestä metsästä Kaisa Vigmanin teos ‘Voimametsä’ ihastutti suuresti. Lähiaikoina lisää kuvia ja tekstiä tämän kesän Haihatuksen näyttelystä. 

Tästä päivästä oli sosiaalinen eristäytyminen kaukana, toki turvaväleistä huolehdittiin. 

There is nothing better to cheer you up in a rainy day than to visit Art Centre Haihatus. This years trip to Haihatus was special because I met fellow blogger Timo from Realistinen optimisti -blog and his lovely wife Tarja there. We met at the pouring rain and fast moved indoors to enjoy the art. This years colorful art show was good and enjoyable. There were number of art pieces made of recycled materials (as usual). You could see innovative use of plastic bags, wool, toys, wood and feathers. My favourite can be founded from the cellar, an installation by Benjamin Nozdrchevin. And outdoors is a small grove called ‘Power forest’, an other favourite of mine. I’ll post more in a near future about this year’s exhibition. 

Social distancing was far stretched today once again, but we kept safe distance.

– Haihatus 2020 –

— — —

Finland 7380

Social distancing – Day 116

Sateinen päivä Olavinlinnassa. Losotti oikein urakalla. Piti poiketa Savonlinnalaisessa kaupassa ostamassa kuivat housut ennen paluumatkaa. Onneksi oli tupla-alet!

A rainy day at the Olavinlinna Castle. A hard rain it was. Had to stop at a local clothing store to get dry pants before the return trip. thank goodness for a summer sale!

– Olavinlinna from 1475 –

— — —

Finland 7291

Social distancing – Day 105

Hurjan myrskyn teki meille! jonkun verran osui Päivön liepeitä tielle matkalla Etelä-Karjalasta Keski-Suomeen. Toisinaan tuuli hieman keinutti autoa ja toisinaan tuulilasinpyyhkimet joutuivat urakoimaan. Puut matalla kaartuivat kauas tuossa kovassa tuulessa ja jokunen oli rysähtänyt poikki. Toivotaan ettei kovin pahaksi heittäydy tuo Päivö edetessään kohti itää.

We got a heavy storm today, called Päivö. I met with some of it’s tails on my way from South-Karelia to Middle Finland this evening. Sometimes the wind rocked the car, sometimes the windshied wipers had to work overtime. Trees were bending quite a bit the whole way from the harsh wind, some even snapped half. I hope this Päivö doesn’t do too much damage on it’s way to east.

– Savitaipale –

– Kangasniemi –

– Today’s temperature! It’s 19 degrees less than last week!

— — —

Finland 7214

Social distancing – Day 89

Eksyksissä… tai ehkä vähän / Lost in the woods… may be a bit

Suuntasin päivällä kohti Laajavuoren luontopolkua, josta olin kuullut tuttavalta kehuja. Olisi tietysti ollut hyvä katsoa kartta tarkasti, sillä Laajavuoren ulkoilualueella risteilee kuntoilureittejä ja ladun pohjia yksi jos toinenkin. Katsoin tätä paikoitusalueen infokarttaa nopeasti ja suuntasin pohjoiseen, jossa tiesin luontopolun olevan vaikka sitä ei tässä kartassa näy.

I decided to go for a nature walk in the winter sporting area of Jyväskylä called Laajavuori. (The place is famous about ski jumping hill named after Matti Nykänen. He was a very famous Finnish ski jumper at the 80’s.) It would be a good idea to get familiar with the map and know which to go. I thought I did. This map was at the parking lot and I headed to the north where the nature path was supposed to be. It’s not in this map. 

Siihen asti osasin. Luontopolusta ei näkynyt vilaustakaan niinä parina tuntina joina tarvoin noita mäkiä ylös ja alas ja taas ylös. Olin aivan haltioissani maaton vaihtelevuudesta, kun siellä Etelä-Karjalassa on niin tasaista.

So far everything went fine. Didn’t get a glimpse of the nature path during those couple of hours in the woods. I was so happy about the variety of the grounds, hills up and down and up again. 

Oli siellä luontoa ja kauniita metsän kukkia pompin polulta toiselle kuvaamaan kiinnittämättä huomiota mihin olin menossa.

There were beautiful flowers everywhere and I was jumping in every witch path to another taking photos of them.

Löysin myös laavun joka oli usean polun risteyksessä. Kieltämättä aika erikoinen paikka.

Found this shed from a crossroads of few paths. A very strange place for a shed like this.

Kävelyä, kävelyä… Nämä polut alkavat kaikki näyttämään samoilta. Aloin pikkuhiljaa ihmettelemään etteikö näille tule loppua. Pitääpä tarkistaa kännykän kartasta. Jaa, akku finaalissa.

Walking and walking… All these paths area starting to look the same. I started to wonder if there is an end anywhere for these paths. Better check from the mobile phone. Auts, the battery is empty.

Matkan varrella oli toki jonkin verran opaskylttejä, mutta nehän näyttivät ihan mihin sattuu ja ihan mitä sattuu. Olin ajatellut tuota Kunto 5 km polkua meneväni sen jälkeen kun luovutin luontopolun suhteen, mutta tuolla pidemmällä lenkillä taisin kuitenkin tallustella hevosenpaskaa vältellen.

There were signs of different paths on the way. I was hoping to walk the 5 km path, but most of the way I went the longer route. 

Jossain vaiheessa maasto alkoi näyttämään tutulta ja kuinkas ollakaan se sama laavu putkahti eteen toisesta suunnasta tullessa. Hetken pyörin risteyksessä pohtien lähteäkö varminta reittiä kohti parkkipaikkaa, eli sitä polkua mitä alunperin laavulle ensimmäisen kerran tulin vai kokeillakko jotain toista. Kokeilin toista, koska kuulin liikenteen äänen siltä suunnalta.

Suddenly the grounds started to look familiar and the same shed was in front of me when approaching from an other direction. For a while I was considering my options; if I should take the safe path pack to the parking lot or take an other one. I took the other one. The reason for that decision was the noice of traffic I could hear from the chosen direction. 

Reitin valinta oli oikea, mutta tämä mäki meinasi puristaa viimeiset mehut jo puolivälissä.

The route was the right one, but this hill almost had me.

Hyppyrimäkien luona saattoi jo henkäistä helpotuksesta. Tiesin paikoitusalueen olevan jo lähellä.

By the jumping hills I could relax. The parking lot was close enough.

Olisi pitänyt arvata jo näistä merkeistä ettei mene putkeen! Tunsinko olevani eksyksissä? No en, mutta hieman hämmentynyt olin reitin varrella pariin otteeseen ja erityisesti silloin kun se puhelin simahti. Periaatteessa tuttuja maisemia, sillä lapsena tuli hiihdettyä tuolla paljon.

I should have known from these signs that there will be difficulties! Did I feel lost in the woods? No, but I have to admit I was bit confused at times there, especially when the mobile phone died. I used to ski there quite a bit as a child, so there were kind of familiar grounds. 

 

 

Social distancing – Day 83

Black and white road trip with a touch of color

Kesäloman ensimmäisenä virallisena päivänä oli autuasta pakata romppeet ja hurauttaa tien päälle. Väkeä siellä meni suuntaan jos toiseen samaan malliin kuin ennen rajoituksia. Viimeksi ajellessani oli varsin hiljaista. Raskasta kalustoa oli paljon liikkeellä. Matkan varrelle sattui pätkä tuoretta asfalttia ja hetken meni ennen kuin tajusin etteivät maalaushommat sulkuviivojen osalta olleet jääneet kesken. Tältä siis näyttää uudet mv-tiet (ei kuvaamista ajaessa….tästä on keskusteltu aiemminkin…):

The official first day of summer holidays called for backing suitcases and getting on the road. There were as much traffic going as before the corona restrictions. Last time on the road was very quiet. Now there were lots of trucks everywhere. A few kilometers of the length was a new asphalt. It took me few moments to realize that the painting job of the road surface markings was not unfinished. The markings are all white from now on. They’ve dropped the yellow to make all roads like in European union’s countries. So, this is what the new bw-roads look like (no photographing while driving… I know):

– Kalsea 1 / Pale 1 –

– Kalsea 2 / Pale 2 –

Väreistä pääsin nauttimaan kesän ensimmäisen sateenkaareen muodossa. Ja oli muuten komea, tuossa se lekotteli vetten päällä. Oli vain sen verran nopea että katosi siinä ajassa kun kävelin tuon pienen niemen kärkeen.

Managed to get a glimpse of the first rainbow of this summer. Beautiful one, staying just above the lake. And it diminished while I walked the short way to the point.

Mukavaa viikkoa kaikille! / Have a nice week everyone!

Tässä linkki Moottori-lehden juttuun sulkuviivoista.

— — —

Finland 7001

 

Social distancing – Day 12

Värikollaasit: Kollaasi 225 (13/2020)

Tällä viikolla siirryttiin mausteisiin ja ensimmäisenä vuorossa on muskotti:

– Muskotti / Nutmeg –

Lisää värikollaaseja löydät tämän linkin takaa:

Virtuaalimatkailu kuvakansioissa on rentouttavaa sunnuntaipäivän puuhaa.

Virtual traveling trough old photos is quite relaxin pass time. 

— — —

Finland 1218