Sunday classic - 200708

Tänään soi Elvis Costello. Kummipoika meni syntymään viime kesänä kummitädin ollessa Porin Jazzeilla katsomassa Elvaria. Syntymäpäivän (joka on virallisesti huomenna) kunniaksi soikoon tämä Elvis Costello & The Attractions -biisi vuodelta 1978:

‘(I Don’t Want to Go to) Chelsea’ löytyy Elvis Costellon toiselta albumilta ‘This Year’s Model’, jota pidetään Elvarin läpimurtoablumina. Albumi on rankattu sijalle 98 Rolling Stone lehden ‘The 500 Greatest Albums Forever’ -listalla. Costellon laajasta tuotannosta otti todella koville valita tähän sopivaa, joten päätin mennä tuonne juurille. Tältä albumilta löytyy myös yksi mielestäni ehdottomia Elvari kestosuosikkeja: The Beat. Todellisuudessa tuon huikean lyyrikon tuotannosta menee aivan kaikki. Tässa huushollissa on aika usein ‘Elvari-päiviä’

Elvis Costello Pori Jazzeilla 2007

Elviksellä oli mukana tuossa Porin konsertissa vanha The Attractions kumppani Steve Nieve ja New Orleansin R&B virtuoosi Allen Toussaint. Näistä herroista jälkimmäinen on ehkä tunnetumpi, sillä kuuluuhan hänen kirjoittamiinsa klassikoihin mm. tämä Lee Dorseyn esittämä ‘Working in the Coal Mine’ ja tämä iki-ihana ‘Southern Nights’.

Viime heinäkuussa olen kirjoittanut tämän konsertin olleen ekstaasikamaa. Ja olihan se.

Toussaint - Costello - Nieve

Edellisen kerran olin Costelloa katsomassa HaloEfektin kanssa Ruisrocissa joskus 1991 tietämillä. Sieltä on myös muistikuvat huipputason showsta, vaikkakaan rock-yleisö ei kovin tuntunut innostuvan ja saatiin tanssia aivan rauhassa eturivissä. Tuota Ruisrockin sen vuotista esiintyjälistaa katsellessani jäin ihmettelemään ettemme olleet jääneet paikalle sunnuntaiksi, jolloin siellä oli esiintymässä Debbie Harry. No ehkä HaloEfekti muistaa miten siinä niin kävi. Ehkä ajatuksissa oli, että ei Debbietä ilman Blondia.

‘Top 100 - Parhaimmat levyt kautta aikain’ blogissa on myös arvioitu ‘This Year’s Model’ -albumia.

sunday classic - 130708

Normaalisti saan hepuleita, näppyjä, närästystä, sydämen tykytystä ja kokonaisvaltaista huono-oloisuutta cover-biiseistä! Erityisesti Beatles-biisit ovat pyhiä ja niiden pitäisi pysyä koskemattomina, mutta tämä passaa:

She’s Leaving Home by Frank Converse and The Cake

Tämä Johnin laulama ja Paulin kirjoittama alkuperäinen esitys löytyy Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band -abumilta. Paul runoili tämän herkän surullisen sanoituksen luettuaan sanomalehdestä nuoresta kotoaan karanneesta tytöstä, Melanie Coesta. Biisistä tuli klassikko ja Melanie seikkailee maailmalla edelleen.

sunday classic - 290608

Tämän päivän klassikko soi HaloEfektille:

sunday classic - 010608

Tänään palataan takaisin tuohon The Sunday Timesin populaarimusiikkiin eniten vaikuttaneiden albumien listaan. Sen soittaminen jäi keväällä kesken yksinkertaisesti Ziggy Stardustin takia. Olen kiertänyt tätä kuin kissa kuumaa puuroa kuunnellen ja pohdiskellen pystymättä päättämään mikä se näistä The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars -albumin biiseistä olisi soittolistalla:

“Five Years”
“Soul Love”
“Moonage Daydream”
“Starman”
“It Ain’t Easy”
“Lady Stardust”
“Star”
“Hang on to Yourself”
“Ziggy Stardust”
“Suffragette City”
“Rock ‘n’ Roll Suicide”

(linkit vievät you tubeen)

Ei pysty!

Tästä The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars -albumista sanotaan sen vieneen, yhdessä Roxy Musicin samannimisen albumin kanssa, 60-luvun rock-kulttuurin tiensä päähän. Alkoi glam-rockin ja keinotekoisten pop-biisien aika. Artistit esittivät olevansa suuria popstaroja ennenkuin löivät itsensä läpi maineeseen ja kunniaan.

Albumin biisit ovat itseasiassa varsin kilttejä poplauluja, yksittäisiä kertomuksia vailla albumin läpi menevää teemaa. Ellei sitten lasketa ensimmäisen kappaleen ja viimeisen kappaleen yhteyttä; avausbiisi sijoittaa tapahtumat viiden vuoden päähän apokalypsista ja viimeinen biisi lopettaa kaiken itsemurhaan. Ziggy Stardust on veikeä yhdistelmä tuhoon tuomittuja rokkareita ja Stanley Kubrickin Kellopeliappelsiinin hahmoja. Keikoilla Ziggyn päällä nähtiin taas perinteisen Japanilaisen teatterin kabuki-tyylin asuja, joka loi räikeän ristiriidan kahden niin erilaisen kulttuurin välille. Toisaalta kabuki on perinteisiä sukupuolirooleja sekoittava teatterimuoto, joten ei se ehkä niin vieras ajatus Bowieen yhdistettynä ole.

Minulle The Rise and Fall of Ziggy Stardust an the Spiders from Mars on aina ollut tärkein ja kuunnelluin Bowien albumeista kokonaisuutena vaikkei sillä ehkä Bowien kaikkien aikojen parhaita biisejä ole.

Jos on yksi pakko valita!

Sunday classic - 250508

Blogin uudesta nimestä jo usea lukija arvannee, jos ei satu tietämään, että täällä on Blondin musiikki varsin lähellä sydäntä ja korkealle arvostettua. Ollut jo… mnnnn… kauan! Blondi-viikkoja vietetään useamman kerran vuodessa. Levylautasella, ei muuten. Kävin justiinsa sutimassa jotain mahonkia pään täyteen ettei vain kukaan ala vertailemaan Plantinum Blonde:n!

Tämä One Way or Anoter, Blondin klassikko on soinut tällä viikolla ueamman kerran tässä huushollissa. Tuo vuoden 1978 Parallel Lines-albumilta löytyvä biisi sijoittui muuten Rolling Stone -lehden ‘500 Greatest Songs Ever‘ -listalla sijalle 298.

Blondi on niitä bändejä / artisteja, jotka kolahti kerrasta ja pysynyt mukana tänne saakka. Ja mitä ilmeisemmin pysyy loppuun asti. Jos kerran Debbie jaksaa, niin miksi sitten en minäkin

Bonus track:

Tätä herkkua on luvassa meilläkin heinäkuussa…

… In the Flesh

Parallel Lines -albumin julkaisemisesta on kulunut 30 vuotta ja Blondie juhlistaa sitä juhlakiertueella. Koko kevään katselin tuota huikeaa konserttitarjontaa ja koko ajan mielen sopukoissa paloi ajatus, että jotain vielä parempaa on tulossa. Ja tuleehan se! Mystisesti olen onnistunut olemaan näkemättä Blondia livenä koskaan, ei meillä eikä maailmalla. Debbie on käynyt täällä soolokiertueella, mutta sehän ei ole aivan sama asia.

parallel lines

Parallel lines ei blogin nimenä ole aivan pelkkää fanitusta. Sopii tähän elämän kulkuun, mieluimmin tavoitteena yhdensuuntaista menoa kuin ristiin menevää (crossing lines)

Tuntini maapallolle & Sunday classic 300308

Tuntini maapallolle:

Kiitos kaikille eiliseen Earth Hour 2008 - tempaukseen osallistumisesta. Hyvinhän se meni Raportit kommenttilaatikossa ja teidän blogeissa lämmittää sydäntä; minulla on ympäristöstä ja sen tulevaisuudesta välittäviä lukijoita. Uskon myös, että usea ohikulkija otti osaa tempaukseen.

Täällä tuo ‘Tunti maapallolle‘ hurahti uskomattoman nopeasti. Kuvailin kynttilöitä, kokeilin valotusasetuksia ja leikin lasipöydän heijastuksilla. Tuli taas opittua uutta tuosta pikku-Nikonista.

…

Tietokone pysyi myös kiinni (Huh!):

…

…

Blogiystävät:

Blogiystäviä, jotka ovat tähän mennessä kertoneet blogeissaan eilisestä tunnista ja sen aikaansaamista ajatuksista:

Mehtäsielu
Katriina
MM
Auringonkukkametsä

Tuima

Vaiheinen (lisätty klo. 20:36) Vaiheisella on muuten muulloinkin kuin näinä teemapäivinä ympäristöasioihin liittyviä hyviä kirjoituksia. Suosittelen.

Virallinen Earth Hour kuvasivusto Flickerissä

Päivittelen tätä listaa sitä mukaan kuin niitä tulee eetteriin

Tästä eteenpäin:

Tästä on hyvä jatkaa ilmastonmuutoksen ehkäisemistä pienin jokapäiväisin teoin. Sähkössä säästäminen on oikeastaan aika helppoa, sen kuin napsuttelee niitä nappuloita kiinni. Toisaalta minä olen niin saita, että täällä ei ylimääräiset sähkösyöpöt pääse juhlimaan arkanakaan. Suurin kompastuskivi on ehkä tämä läppäri… Jospa opettelisi pitämään sitä vähemmän auki. Lupaan yrittää. (Kesä tulee, se pysyy kiinni jo luonnostaan huomattavasti enemmän.)

…

Sunday Classic 300308:

Viikonlopun teemaan sopii hyvin Supertrampin Crime of the Century vuonna 1974 julkaistulta samannimiseltä albumilta:

(joku on jaksanut värkätä )

Now they’re planning the crime of the century

Well what will it be?
Read all about their schemes and adventuring
It’s well worth a fee
So roll up and see
And they rape the universe
How they’ve gone from bad to worse
Who are these men of lust, greed, and glory?
Rip off the masks and let’s see.
But that’s no right - oh no, what’s the story?
There’s you and there’s me
That can’t be right

A song by Rick Davies and Roger Hodgson

Who are these men of lust, greed and glory??? Useimmiten ‘Crime of the Century’ -kappale mielletään sotia vastustavaksi kannanotoksi. Toisaalta sitä pidetään ensimmäisenä ympäristön puolesta kantaa ottaviin biiseihin. Minä kallistun tähän jälkimmäiseen vaihtoehtoon, sillä tuo säe maailmankaikkeuden raiskaamisesta vakuuttaa tähän suuntaan. Davies ja Hodgson eivät ole kertoneet biisin taustoista tai onko se kannanotto yhtään mihinkään.

Sunday classic - 230308

Hups! Tänäänhän on sunnuntai. Hyvin on pääsiäinen sotkenut päivät

….

Tämän sunnuntain klassikkona soikoon vuodelta 1972 Lou Reedin ‘Walk on the Wild Side‘. Teemalla alkoi tänään 4-osainen Lou Reed dokumentti, josta biisi jäi soimaan tuonne jonnekin. Tämä Lou Reedin Transformer albumilta, peräisin oleva biisi on ehkä yksi hänen tunnetuimpiaan Velvet Underground uran jälkeen.

You Tubesta löytyy kyllä ‘puhtaampia’ versioita, mutta tämä Sydneyssä 1994 kuvattu live-esiintyminen ja videon lopussa oleva Australian lehdistön vedätys lehdistötilaiduudessa kuvaa mielestäni biisin lyriikan kanssa hyvin tuota aikakautta.

Sunday classic - 160308

The B 52s tulevat jälleen uudella Funplex albumilla, joka on tulossa kauppoihin tässä kuussa ja soundi kuulostaa ensikuulemalta yhtä reippaalta kuin 1970-luvun lopulla tehty Rock Lobster.

Funplex - uusinta uutta
Planet Claire - yksi parhaista klassikoista
Love Shack - 90-luvun alun hupia

Have fun!

Sunday classic - 090308

Earth calling Lepis…

Meinasin sitten ottaa oikein kunnon kännin! Tai pilven! Tai muuten vain kooman!

Kaikkihan sen tietävät ettei keuhkokuumeeseen aivan mietoja lääkkeitä määrätä ja olo on sen mukainen. Kiehautin tuossa vedet ajatuksenani hörpätä kuppi kuumaa mustaherukkamehua ennen nukkumaanmenoa. Hetken kuluttua tutkin kuppia, ihmetellen outoa väriä… mnnn… No, tämä olikin kaupan mustaherukkamehua, tiedä näistä. Hörps, hörps. On tämä kyllä varsin omituista maultaankin, mutta makuaisti kun on mennyt jo päiviä sitten niin mistä sitä osaa arvioida. Hörps, hörps…

Ei! Ei tämä mitään mustaherukkamehua ole! Hörps, hörsps… maistelua… salmiakkia… lakritsaa… Voi ei! Yskänlääkettä!

Olin tehnyt iltajuomani Codesan comp. yskänlääkkeestä! Alan miehet ainakin tietävät mitä myrkkyä tuo on, kun reseptikin jää apteekkiin säilöön väärinkäytöksien varalta.

Että läheltä liippas ettei likeltä käynyt.

Joten sunnuntaiklassikoksi sopii kuin nappi silmään tämä:

Lucy in the Sky with Diamonds löytyy kakkosena olevalta Beatlesin Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band albumilta tuolla ‘Most Influential Albums Ever’-listalla, jonka esittelin parisen viikkoa sitten.

Tuolla vuonna 1967 myyntiin tulleella albumilla Beatles vaihtoi tyyliään yksinkertaisista pop ja rock-lauluista kokeellisempaan ja laaja-alaisempaan instrumenttien käyttöön musiikissaan. Joku jopa puhuu tämän albumin yhteydessä psykedeliasta, mutta en aivan niin pitkälle menisi.

Lucy in the Sky with Diamonds on tämän albumin ilmestymisestä saakka ollut yksi suosikkejani. Ja ehdottomasti se biisi, joka tulee hautajaisissani soittaa.

sunday classic - 170208

Welcome to Sunday Morning:

The Sunday Times listasi pari viikkoa sitten eniten populaarimusiikkiin vaikuttaneet albumit kautta aikain:

1 The Velvet Underground, The Velvet Underground & Nico Hardly anybody bought it, as the saying goes, but everyone who did formed a band.

2 Beatles, Sgt Pepper’s Lonely Hearts Club Band Created the idea of using the recording studio as an instrument.

3 David Bowie, The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars The arrival of postmodernism in rock’s most glamorous self-fulfilling prophecy.

4 Patti Smith, Horses Pioneered vast new territories for women in popular music.

5 Beach Boys, Pet Sounds The instrumentation, the harmonies, the arrangements, the sheer ambition.

6 Beatles, Revolver Goodbye “pop group”, hello “rock band”.

7 The Jimi Hendrix Experience, Are You Experienced? Shaped our sonic world – the template for guitar heroes everywhere.

8 Bob Dylan, Highway 61 Revisited How does it feel? Like a whole new world just opened up.

9 Public Enemy, It Takes a Nation of Millions to Hold Us Back Hip-hop comes of age.

10 Sex Pistols, Never Mind the Bollocks… Rendered the rock dinosaurs extinct (for a while).

11 Kraftwerk, Trans-Europe Express It sounded like the future then; eerily, it still does now.

12 Michael Jackson, Thriller The last quarter of a century of R&B starts here.

13 Nirvana, Nevermind Rendered the rock dinosaurs extinct (again).

14 NWA, Straight Outta Compton Created the template for gangsta rap.

15 Aretha Franklin, I Never Loved a Man the Way I Love You A soul masterpiece, and an album whose anthems radiated out into the wider culture.

16 Ramones, Ramones Rock’s ultimate palate-cleanser. Generations of punks started here.

17 Marvin Gaye, What’s Going On Motown finds its social conscience.

18 The Flying Burrito Brothers, The Gilded Palace of Sin It was largely ignored at the time, but where would alt-country be without it?

19 Bob Marley and the Wailers, Live! Reggae goes global.

20 Joni Mitchell, Blue Searching for sensitive singer-songwriters? Here’s the source.

Sunday Morning on Lou Reedin ja John Calen kirjoittama Velvet Undergroundin ensi albumin avausraita vuodelta 1967.

Onhan se. Loistokamaa.

Olen myös jonkin aikaa seurannut Top100 - Parhaimmat levyt kautta aikain? -blogia, jossa herrat A, O ja D kuuntelevat ja arvioivat Rolling Stone -lehden Top100 albumilistaa kautta aikain. Aivan hauskaa luettavaa.

sunday classic - 100208

Tämä hiipi jostain alitajunnan syövereistä esille tänä aamuna:

Muistattekos? ……………………………………………………………………………..…väristyksiä…