Viljely hömpötys jatkuu nyt täällä kotioloissa. Pistin vielä siemeniä itämään turvepotteihin vähän myöhässä. Kasvattelen parvekkeella jos eivät joudu kasvimaalle asti. Pitkäaikaiset lukijat ja kaikki minut tuntevat tietävät ettei minua kiinnosta tämä viljelypuoli puupennin vertaa. Pakkopullaa ollut aina tähän asti, mikä nyt sitten on muuttunut. Ehkä se ajatus, että se tuo mielihyvää ja luo elämän lankaa sinne potilaalle. Tuo potilas muuten totesi tänään, että ensi kesänä kun hän pääsee sinne palstalle kasvattamaan! Toisaalta oman käden jälki on aina palkitsevaa oli se sitten missä muodossa tahansa.
This horticultural propagation fewer is continuing here at home. Seeded some more today to grow on my balcony if they don’t get ready for the lot. Everyone who know me knows that I don’t care much for this vegetable growing and that I’m more interest in the landscapes, trees, flowers and hardscape. So, what have changed. May be it’s the thought that how much this vegetable lot means to the patient and gives her a lifeline. She mentioned today that she’ll be cultivating next year again! And of course there is the feeling you get from getting things done with your own hands, whatever it is.
– Taimetus / Seedling –
— — —
Finland 6599
Parallel Lines 