Se vieras sika!

Viikolla sattui silmään tämä uutisointi tutkimuksesta, jossa todettiin ettei maanantai olisikaan viikon kamalin työpäivä:

Brittitutkimus on ottanut selvää, mitkä asiat käyvät ihmisten psyykeen päälle.

Tutkimukseen osallistui 3000 18-45 -vuotiasta toimistotyöntekijää, joiden antamien tietojen perusteella paljastui, että juuri työ on suurin stressin aiheuttaja heidän elämässään.

Kiinnostavana yksityiskohtana tuli ilmi, että paljon parjattu maanantai ei olekaan viikon pensein työpäivä. Vielä stressaavampaa on olla töissä tiistaina aamupäivällä.

Suurin osa työntekijöistä oli sitä mieltä, että maanantaisin aletaan vasta käynnistellä koneita, ja ennemmin keskustellaan viikonlopun tapahtumista kuin tehtäisiin varsinaisia töitä.

Tiistaisin todellisuus kuitenkin iskee kasvoille, kun maanantaina tekemättä jätetyt työtehtävät on lopulta aika ottaa työn alle.

Tutkimusta johtanut Michael Page on huolissaan työntekijöiden stressin määrästä.

– On huolestuttavaa, kuinka moni työntekijä tuntee työssään painetta. Painetta tulee työnantajan, asiakkaiden ja muiden työntekijöiden suunnalta.

Tämän takia pienetkin ongelmat, vaikkapa tietokoneen kanssa, aiheuttavat kohtuutonta päänvaivaa työntekijälle.

Pagen mukaan on kuitenkin lohdullista huomata, että ihmiset tiedostavat nämä ongelmat.

– Osa työpaikallaan huonosti voivista ihmisistä on tehnyt uudenvuodenlupauksen mukavamman työpaikan etsimisestä, kertoo Page positiivisista asianhaaroista.

Lähde: Iltasanomat

Allekirjoitan tuon täysin joiltain osin. Maanantai ei ole kuitenkaan käynnistelyvaihe, meillä ainakin mennään täysillä alusta saakka.  Tiistait tuntuvat olevan aina täynnä kaaosta ja jos jokin asia on mennäkseen pieleen, niin se tuntuu tapahtuvan tiistaisin. Keskiviikot ja torstait seilataan jo tasaisemmassa virrassa. Pahin päivä minulle on henkilökohtaisesti on perjantai. Odotus työviikon päättymisestä peittyy megaväsymykseen ja siinä samalla menee nautinto viikonlopun saapumisesta. Usein myös perjantaiset palaverit ovat jostain hornan tuutista kotoisin.

– vieras sika (by Morgan) –

Tänään meikäläistä vietiin kyllä kuin vierasta sikaa ja sen verran koville ottaa, että voi tovi mennä ennenkuin saan sen toisen posken käännettyä. Puhalluttaa, mutta onneksi kuitenkin oli perjantai!

Konehuoltoa

Moi,

Kone alkoi puhisemaan ja tuhisemaan siihen malliin, että oli pakko ottaa ja aloittaa huoltotoimet. Selain ei enää tahtonut pyörähtää sivustolta toiselle ja kuvien käsittely oli unohdettava tyystin. En siis ole lopettanut klassikoiden kuuntelmista, mutta tältä päivältä ne nyt jäivät. Huomenna päivä uusi.

Olen nyt tehnyt varmuuskopioita, niin ulkoiselle kiintolevylle kuin poltellut dvd-levyjä. Kuvista tämä täyteen on tullut ja niitä olen kauhonut roskikseen. Alkuperäiset ovat kaikki tallella tuolla ulkoisella. Toisaalta ihmetyttää mitä näitä huteja säilömään:

– huti –

Tyhjentäminen jatkuu vielä, sillä dvd-levyille ei kannata roskaa tallentaa. Taisi tulla ikuisuusprojekti tästä. Yöksi täytyy laittaa levyn eheytykset päälle ja toivoa sulavampaa liikettä huomiselle.

Kuoret jäljellä

Pirullisia nämä lyhyet viikot! Sitä aina etukäteen iloitsee, että miten mukavaa se neljän päivän työviikko onkaan. Ja höpsis. Niin sitä päätyy tekemään viiden päivän työt, jos ei vielä hieman enemmänkin, tuon lyhyen viikon aikana. Olo on kuin ystävällämme jääkaapista:

tyhjät kuoret

Tänne, tai muualle blogistaniaan, en ole kerinnyt lainkaan koko viikolla. Hätäisesti Google Readerin next -nappulalla olen päivässä pari blogia lukaissut ja sitten on ollut pakko mennä nukkumaan. Ei tätä muuten jaksa. Ja pahoin pelkään, että seuraavat pari viikkoa ainakin mennään tällä samalla vauhdilla. Myös viikonloput. Pah!

Eikös viime keväänä näihin aikoihin ollut sama meininki? Eihän tämä voi olla pysyvä olotila, eihän. Kohta loppuu kuoretkin.