How to Survive November 2023 – 9

– Retiisi / A radish –

How to Survive November 2023 – 8

Syötävät kukat ovat palstalaisen päivänpaiste!

Eatable flowers are grower’s happiness and joy!

 

– Kehäkukka / Common Marigold –

Social distancing – Day 87

Summer 2020 – 2

Päivän urakkana oli pystyttää aita. Ensin tolpat maahan ja siihen virittää rastasverkko, joka saa toimia aitana rusakoita vastaan. Huomaa kuvassa komea portti, se tuli kaupanpäälliseksi tolppien tekijältä. Se tuo luksusta palstaviljelyyn. Nyt on paha hetki, tulin sieltä noin tunti sitten tehtyäni kahdeksan tunnin päivän, kävin suihkussa, söin ja pian pitäisi alkaa venyttelemään että pääsee aamulla sängystä ylös. Ei olisi pitänyt syödä…

Today’s task was to build a fence around the vegetable lot. We need one to keep the brown hares away from the goodies. Notice the grand gate, a friend of mine gave me the poles and the gate came as extra. I put some eight hours work there today and now there is time to do some streching, but I ate first and feel extremely lazy to do anything. May be I should if I like to get up from the bed tomorrow morning…

– A vegetable lot –

Lisää ‘Summer 2020’ kuvia tämän linkin takaa / More ‘Summer 2020’ photos behind this link:

— — —

Finland 7073

Pullaa ja pipareita

Olipa se mukava rupeama tuo marraskuu ja sen selätys jälleen kerran. Bloggaaminen alkoi myös maistua mukavalta ja mieleeni muistui miksi tämän homman aikoinaan aloitin, eli stressin poistoon ja mukavien asioiden tekemiseen. Siispä sitä kannattaa juhlistaa ja ajattelin pitää rääppiäiset vielä tänään kun noita kuvia pääsi kerääntymään laiskasta kuvaamisesta huolimatta aikamoinen määrä. Joten maistellaan nyt vähän:

– November leftovers –

Mukava projekti

Keittiömacrot ovat täällä ja tuolla taas! Tässäpä esikatselukuvia päivän askareista:

– Kesä on tallessa! –

Terveysjuoma

‘Matkalla marraskuuhun‘ ne itiöt tietysti pitävät, edellisten vuosien malliin tähän aikaan vuodesta, otteessaan:

Ätshiuuuuu ja kulaus!

Vierasruokaa

Meillä oli täällä Elegian kanssa oikein herkkukestit – monta päivää. Vuosien varrella olemme saaneet nauttia molempien blogeissa mitä erikoisimmista gourmee hetkistä ja voitte vain arvata minkälainen soppa siitä syntyi kun pääsimme molemmat samaa kattilaa hämmentämään. Makunautintoja parhaimmillaan!

– vihannessosesoppa à la cottage –

Elegian kokkikoulun vielä julkaisemataton, Vihannessosesoppa à la Cottage on valmistettu kauden vihanneksista ja koristeluun käytetään raejuustoa. Tästä teimme testimielessä kaksi versiota; toinen maustettiin ainoastaan tuoreella basilikalla ja toiseen käytimme himpun suolaa, valkopippuria ja chiliä. Molempi parempi.

Jo pitkään työn alla olleen gourmeeravintolan menua pääsimme myös miettimään ja kokeilemaan erilaisia vaihtoehtoja. Alkuruoaksi tulemme tarjoilemaan ehdottomasti tätä:

– honeydew –

Toisaalta se oli kyllä niin hyvää, että taidamme tarjoilla sitä myös jälkiruoaksi. Menun työstäminen jatkuu virtuaalisesti, toistaiseksi.

Oli äärettömän mukavaa ja ilahduttavaa tavata Elegia livenä. Oli kuin vanhan tutun olisi tavannut. Sitä tietenkin edesauttoi tämä meidän yhteinen intohimomme laadukkaan ruoan suhteen. Elegia on juuri niin sympaattinen ja suloinen, taiteellisuudesta puhumattakaan, mitä olemme saaneet hänen blogeistaan arvella. Oli mukavaa 🙂

Ps. Susupetal suhtautui vielä hieman epäröiden meidän herkkupatojemme suhteen ja toi omat eväät mukanaan. Mä en ymmärrä… 😉

Kuplii – kiehuuko…

Hellou!

Kurkistus sinne jonnekkin:

Kuplii ja kuplii, mutta ei onneksi vielä kiehu. Aivoissa. Meno on kääntynyt taasen samoille kierroksille kuin silloin viime keväänä ja tuntemukset sen mukaiset. Ounastelinhan tuota jo silloin loppukesästä, että täällä blogistaniassa alkaa hiljaisempi kausi. Nyt jo hävettää ja pistää mietityttämään koko räpeltäminen. Hätäisesti, viime hetkillä, olen kerinnyt heittää haasteisiin vastauksia kuvilla, mutta koskaan en enää kerkiä tekemään kierroksia muissa blogeissa. Sunnuntai klassikoiden kuuntelukin on jäänyt lauantaille, Valokuvatorstai keskiviikoille ja kovasti toivomani värikollaasi-meemi lähes holtittoman huonolle hoidolle. Backyard Beauties -blogiini olen yrittänyt heittää kukkakuvia ja Strechyard -blogiin satunnaisen kuvan, mutta tänne ei mitään järkevää. Blogiaika on ollut äärettömän rajallista.

Töitähän tuota olen paiskinut. Nyt aletaan liikkumaan jälleen siellä jaksamisen äärirajoilla. Jaksaminen saattaa olla väärä sana, mutta en parempaakaan keksi. Ehkäpä se voisi olla kestämisen äärirajoilla. Tässä duunissa joutuu aika ajoin tekemään paljon ja se ei ole ongelma. Sopii minulle. Mutta sitten kun tulee näitä hetkiä, että itse olet paiskinut iltakaudet, usein viikonloput, ja ollut varsin tyytyväinen tekemisiisi ja jaksamisiisi, niin lävähtää jotain aivan käsittämätöntä puun takaa. Toisinaan tuntuu, että kollegoilta on hämärtynyt työmoraalin käsite ja tehtävien laajuus sekä niiden vaikutuksen laajuus muihin ihmisiin. Tuntuu kuin pyörittäisi holtittomasti tuulessa pyörivää ketjua, jonka viimeinen lenkki olet. Oi, kun pystyisi, saisi, unhotaa ne muut ja niiden tekemiset / tekemättä jättämiset ja keskittyä omiin tekemisiinsä. Valitettavasti se ei onnistu. Ehkäpä niillä muillakin on liikaa tekemistä, eivätkä ole samanlaisia työnarkkareita kuin minä. No, pidetään peukkuja ettei kiehahda 😉 Helpotusta ehkä toiveissa, mutta koskaan sitä ei tiedä. Taidan huolehtia ja murehtia liikaa. Nukkumisesta olen onneksi osannut pitää huolta.

Kolesterolia, perkele!

Anteeksi kielenkäyttöni, mutta nyt kyllä sieppaa!

– japanilaisia lehtivihanneksia Muorin kasvimaalla eilen –

Väittävät, että minulla olisi jotain kolesterolia sisuksissani. Pah! Tälläisella ruokavaliolla eivät voi kolesteroliarvot olla edes hieman koholla, kuten nyt väittävät! Enhän minä edes syö sellaisia kovia rasvoja, roskaruokia tai punaista lihaa. Miten tästä yltiöterveellisestä ruokavaliosta muka tiristät mitään haitta-aineita enää irti. Juustoakaan en ole syönyt vuoteen. Meinasi tulla lääkärin kanssa nokkapokkaa ja kun se vielä alkoi horisemaan jostain pillereistä. Eh-ei, minä en sellaisiin koske. Niistähän tulee kuulemma kipeäksi ja huonovointiseksi. Muorikaan ei enää sellaisia syö, kun laihdutti lähes 30 kg ja urheilee päivät pääksytysten. Geeneistäkin lääkäri höpisi, mutta minullahan on hyvät geenit 😉 No, sitten tuo antoi periksi ja kehoitti miettimään tilannetta, jos ei kerran ruokavaliota voi enää paljoa säädellä. No, minähän mietin! Tämähän on nyt kuitenkin aivan joutavanpäiväistä hapatusta.

Voinhan sitä tietysti vaihtaa kaikki maitotuotteet soijavastaaviin, paitsi kahvimaidon. Tai no, voihan sitä lopettaa kahvin juonninkin.

Taidan siis aloittaa himokuntoilun, koska luomukonstein tästä on päästävä eroon! Tällaiselle ei voi antaa periksi!

Niin, ne muut arvot olivat aivan “kertakaikkisen hyviä”, lääkäriä lainatakseni.

Edit: 5.9.09 klo. 19:14 Korjasin ne kirjoitusvirheet pois täältä 😉

uuden keittiön ensi mackroilut!

Ensimmäinen asumismoka:

Sulatin vahingossa pakastimen! Olin epähuomiossa napsauttanut sen katkaisijan pois päältä, josta virta meni siihen pistorasiaan. Ou jee. Siinä vaiheessa kun huomasin asian, pakasteet olivat vielä onneksi puolijäisiä. Eikä siellä ollut kuin kolmisen kiloa marjoja enää. Meni rattoisasti tämä ehtoo keitellessä niistä sörsseleitä. Mehumaija on tietysti Muorilla lainassa Jyväskylässä, eikä tästä huushollista ole koskaan mitään hillosokeria löytynyt. Keittelin niistä pakastettavaa tiivistettä, josta saa hyvin tehtyä kiisseliä ja mehukeittoa. Arvatkaa kuka syö mehukeittoa lähiviikkoina aamiaiseksi, välipalaksi ja iltapalaksi. Saattaapa vetäistä siinä välissä vielä janoonsa muutaman tuopin punamustaa juomaa.

– hot sose –

Pakastimessa oli myös muutama pussi raparperia, joten päätin tehdä raparperi-mustikkamuffineja. Oi miten herkullisen värinen taikina niistä syntyikään:

– melkein kuin vispipuuroa –

(Miksen mä muuten tehnyt vispipuuroa… 😮 )

– violetti valkoisella –

Nämähän ovat kuin kondiittorista konsanaan! Ja arvatkaa kuka joutuu näitä huomenna syömään? Muahhahahahahahaa… 😉

Toinen asumismoka:

Ne taisivat palaa pohjistansa hieman. En osaa käyttää tuota uunia vielä 😦 Se käy aivan liian kuumalla, hyvä ettei leivinpaperi palanut aivan normaalissa muffinien paistolämpötilassa! Tulikohan nyt liikaa opeteltavaa kerralla!